Olemme kiertäneet puheenjohtaja Kaarina Jokisen kanssa tahoillamme, parhaamme mukaan paikallisyhdistyksiämme. Kiertäminen on tärkeää meille uusille liiton toimijoille, jotta tulemme tutuiksi, ja jotta voimme kertoa jäsenistölle, mitä Keskusliitossa on meneillään. Erityisen tärkeää on kuulla vastaavasti kunkin alueen eritystarpeista.
Tiistaina Kaarina Jokinen vieraili Tamperellaa ja minä Forssassa.
Forssassa oli paikalla kolmisenkymmentä innokasta yrittäjänaista, vaikka ilta oli jo pitkällä ja työpäivä painoi. Naisporukka paloi kuitenkin intoa yhteiseen asiaamme eli naisyrittäjyyden esteiden raivaamiseen. Aiheesta virisi mielenkiintoinen keskustelu. Puhuimme pitkät pätkät eirtyisesti vanhemmuuden kuluista, miten ne epäoikeudenmukaisesti rassaavat äidin työnantajaa. Käsitteeksi nousi "kymppitonnin vauvat". Miten voi olla oikeudenmukaista, että miesvaltaisella alalla esim. konepajayritys porskuttaa ja samaan aikaan naisvaltainen palvelu- tai hoivayritys saa jokaisesta työntekijälle syntyvästä vauvasta noin 10 000 euron lisälaskun? Tämä aihe puhututti paljon ja eräskin yrittäjänainen sanoi pelkäävänsä sitä päivää, että hänen nuoret naistyöntekijänsä alkavat lisääntymään.
Puhuimme myös yrittäjyydestä sinänsä. Yrittäjyys on sisäsyntyinen palo, joka ihmisellä on luonnostaan oltava. Ketään ei saa pakottaa väkisin yrittäjäksi, esim. sillä, että yritys ulkoistaa toimintojaan. Yrittäminen vaatii rohkeutta, sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Eräs nuori nainen kertoi oman tarinansa: Omalla alalla ei ollut työtä tarjolla. Tehtaan liukuhihnalle olisi päässyt kokoamatyöhön, tekemään kolmivuorotyötä. Tämä nuori nainen perusti oman yrityksen ja tekee nyt rakastamaansa työtä. Harmina on se, että työ ei jakaudu tasaisesti joka päivälle, vaan usein monta tilausta osuu samaan aikaan ja sitten töitä tehdään kellon ympäri tauotta. Toisaalta tulee päiviä, ettei tapahdu oikein mitään.
Puhetta olisi piisannut vaikka puoleenyöhön, mutta noin 21.30 minun oli pakko hypätä autoon ja aloittaa puolentoista tunnin ajomatka Turkuun, kotiin. Olipa aavemainen yö. Jos uskoisi ufoihin, niin viime yö oli juuri sellainen, jona yksinäinen autoilija olisi voinut kokea ufojen kaappauksen: Pakkanen kiristyi lähes -10 celciukseen. Tien pinnasta nousi välillä juuri auton korkuinen usva ja sen sisällä eivät pitkät valot auttaneet. Välillä usva nousi juuri ja juuri auton ylle, muodostaen oudon, ikään kuin ohuen harsotunnelin auton yli. Samaan aikaan taivas oli hyytävän kirkas ja tähdet loistivat kirkkaina. Väitänpä, että näin tähdenlennonkin.
Tänään keskiviikkona olen menossa MTV3:lle ensimmäiseen infotilaisuuteen tulevan kesän Porin SuomiAreenasta. Kaikki asiantuntijakeskusteluihin ja kansalaistoritapahtumaan osallistuvat tahot on kutsuttu paikalle. Tapaan porilaiset lähiviikkoina, jotta saamme suunniteltua oman osaalistumisemme ja näkyvyytemme heinäkuisessa tapahtumassa.
Marjukka Karttunen
