Perjantaina taloudessa oli pitkästä aikaa positiivinen nytkähdys. Pörssikurssit hyppäsivät reippaasti ylöspäin, kun optimismi maailmantalouden taantuman pahimman jakson päättymisestä näytti leviävän. Tähän vaikutti Lontoon G20-maitten yhteisajatuksen saavuttaminen markkinoitten sääntelyn kiristämisestä ja lisärahoituksen antaminen kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle. Jospa tästä alkaisi jo hienoinen nousu ja usko parempiin aikoihin.
Olin perjantaina oman opinahjoni, eli Turun Yliopiston Opettajakoulutuslaitoksen ainejärjestön Opexin 25-vuotisjuhlissa juhlapuhujana. Opiskelin Turun yliopistossa, Raumalla ja ainejärjestömme on Opekas ry. Muistot tulvivat mieleen, kun menemme kuun lopussa Raumalle Yrittäjänaispäiville.
Nykyisin Turun OKL:lla on upeat ajanmukaiset tilat. Ainoa opiskelijoita rassaava puute on, ettei salakapakkaa ole enää. Muistelin kaiholla entisiä aikoja Monteprtiä ja Nyyperiä. Muutoin opiskelijameininki on entiseen verrattavaa. Rankkaa puurtamista ja valmistumisen odottamista, mutta myös juomalauluja akateemisissa juhlissa.
Opettajia ja yrittäjänaisia yhdistää se, että sairaanakin tullaan töihin. Opettajat sairastavat keskimäärin 9 päivää vuodessa, vaikka ovat varsinaisen bakteerikehittämön ja flunssasilmän keskiössä lähes koko vuoden. Kun kunnilla on taloudellisesti vaikeaa, työkaverin taakkaa ei haluta lisätä, joten muutaman päivän sijaisuudet hoitaa yleensä naapuriluokan opettaja, opettaen sitten kahta luokkaa yhtä aikaa. Yrittäjän puolestaan on tultava töihin, vaikka kylkiluuta katkenneina. Liikkeen oveen on hankala laittaa lappu "suljettu sairasloman vuoksi", jos on yksinyrittäjä, eikä sijaista löydy. Tulevaisuudessa SIPA-projektimme valtakunnallistaminen tuo toivottavasti apua tähän.
Mukavalla illallamme oli karu loppu. Kun taksimme lähestyi kotia, oli asuinalueemme tie suljettu ja musta yötaivas täynnä vilkkuvia sinisiä ja punaisia valoja ja paloautoja ja tikasautoja. Savu oli sakeaa ja ensimmäinen hätääntynyt ajatus mielessäni "lapset", josta sitten nopeasti järkeilin, että lastenvahtimme olisi soittanut, jos meillä olisi jokin hätänä. Nyt vasta tulee mieleen, että joskus voi käydä niin pahasti, ettei kukaan kerkiä soittamaan kenellekään. Kyseessä oli tällä kertaa naapureittemme koti, joka roihusi ilmiliekeissä ja paloa sammutettiin koko yön ajan. Onneksi kukaan ei loukkaantunut. Taas turvallisuuden tunne mureni. Olen aina uskonut, että jos tulee tulipalo, palokunta tulee ja sammuttaa palon, kuin katkaisijasta, naks. Niin se ei vaan näytä käyvän, vaan vaikka kahdella letkulla ruiskutettiin vettä ilman taukoja, palo vaan jatkoi sinnikkäästi ja höyrähti aina uudesta kohdasta uudella voimalla. Täällä ollaan pysähtyneitä ja surullisia ja suorastaan tyrmääntyneinä naapureittemme onnettomuudesta. Pesin äsken savun hajun tukastani pois. Yö meni aikalailla valvoessa. Palokunta jälkisammuttaa ja valvoo savuavaa taloa edelleen.
Minulla on nyt lomaviikko edessä ja aion viettää sen läheisteni kanssa. Ulkoillen, liikkuen, nauttien hyvää , kotona tehtyä ruokaa ja lueskellen. Kirjoitan blogiin seuraavaksi viikon kuluttua.
Hyvää viikonloppua ja uutta työviikkoa. Nähdään Rauman Yrittäjänaispäivillä. Haluan näyttää teille siellä Kitukrännin ja Hauenguanon. Yrittäjänaispäiville on ilmoittautunut jo noin 150 yrittäjänaista. Yrittäjänaisissa on imua.
Marjukka Karttunen
