Maksukorttiuudistus nelinkertaistaa kaupan kustannukset 24 miljoonasta eurosta 90 miljoonaan euroon vuodessa. Korotus on Yrittäjänaisten mielestä kestämätön. Kustannusten merkittävä nousu johtuu siitä, että korttiyhtiön kaupalta perimä provisio on muuttumassa tapahtumakohtaisesta senttimääräisestä maksusta prosentuaaliseksi.
Uusi debit-kortti korvaa perinteisen pankkikortin Euroopan unionin alueella vuoteen 2011 mennessä. Suomessa siirtymävaihe on jo hyvässä vauhdissa. Sirukorttia pidetään pankkikorttia turvallisempana ratkaisuna, koska niiden käyttö vaatii aina pin-koodin. Debit-kortti vähentää Suomen aiemmin yleisesti käytetyt korttipohjat Visaan ja Mastercardiin.
Jo nyt monet pienyrittäjät esimerkiksi matkailualalla ovat kokeneet selviä tappioita siitä, kun matkanjärjestäjät maksavat asiakkailleen tilatut palvelut laskun sijaan yritysten koteilla. Käytännössä esimerkiksi 1 000 - 40 000 euron kokonaiskuluist koituu korttikuluja 1,05 prosenttia, joten yrittäjän tappioksi jää 10,50 - 420 euroa.
Yrittäjänaisten mielestä uuden järjestelmän käyttökustannuksia ei pidä maksattaa pienyrittäjillä. Jo nyt on nähtävissä, että monet pienyrittäjät ottavat maksuvälineeksi vain käteistä. Yrittäjänaisten mielestä on väärin, että yrittäjät joutuvat odottamaan omia rahojaan monien päivien viiveellä. Lisäksi on olemassa riski, että uudet kortit nostavat yleisesti hintoja.
Kaupan liitto ottaa kantaa asiaan tiedotteellaan, jossa se toteaa, että kauppa on tehnyt voitavansa, jotta korttimaksut eivät kohoa kuluttajan kannalta kohtuuttomiksi. Kaupan investoinnit laitekantaan ja järjestelmiin mahdollistavat nykyaikaisen korttimaksamisen. Kauppa vastaa omien järjestelmiensä ylläpidosta ja joutuu edelleen investoimaan muun muassa korttimaksamisen turvallisuuteen sekä uusien maksutapojen käyttöönotosta aiheutuviin järjestelmiin.
Kaupan tavoitteet korttimaksamisessa:
- Debit-kustannusten tulee säilyä mahdollisimman lähellä nykytasoa
- Debit-korteista kaupalta perittävä palkkio ei saa perustua ostoksen arvoon, vaan sen on oltava senttimääräinen. Tällöin kustannusvastaavuus toteutuu parhaiten. Senttimäärään ja arvoon perustuva yhdistelmä (ns. hybridimalli) ei myöskään takaa kustannusvastaavuutta
- Debit-maksamisen tilitysajoissa on säilytettävä nykyinen pankkikorttikäytäntö eli yksi päivä
- Debit-maksamisen kustannusten tulee pääsääntöisesti kohdistua sille, joka ne aiheuttaa
Pankki- ja debit-korttien provisiokustannusten kehitys:
- Pankkikortista kauppa maksaa nollasta viiteen senttiin maksutapahtumalta
- Visa Electronista kauppa maksaa 0,31 % ostoksen arvosta, josta osa menee Luottokunnalle (0,12 %) ja osa kortin myöntäneelle pankille (0,19 %) (ns. interchange fee)
- Uusista pankkikortin korvaavista Visa Debit ja Debit MasterCard —korteista kauppa maksaa 0,31 % ostoksen arvosta, joka jakautuu samoin kuin Visa Electronin tapauksessa
- Tilitysajat: pankkikortista kauppa saa rahat päivässä, Visa Electronista ja uusista debit-korteista 6 päivässä, joka on laskemassa kahteen päivään sirumaksupäätteillä tehtyjen tapahtumien osalta
Ja viime kädessä kuluttaja maksaa koko uudistuslystin.
Mikä ihmeen palveluvienti?
Joulukuun Talouselämä kirjoittaa siitä, että Suomi on menettämässä otettaan palveluviennistä. Moni ei ole varmaankaan ole edes kerinnyt mieltämään, että olisimme joku palveluviejä, Suomihan elää puusta.
Talouselämän mukaan palvelusektorin osuus bkt:stämme on noin 65 prosenttia. WTO:n mukaan palveluvienti on kasvanut maailmalla aina talouskriisiin saakka. Mitä sitten on palveluvienti? Se on palvelun tuottamista kansainvälisille asiakkaille. Turismi on ollut sitä perinteisessä muodossa, mutta esimerkiksi kaikenlaiset kaupalliset palvelut, joita viedään rajan yli, kuten esimerkiksi call centerit sekä rakennusprojektit sekä vaikkapa tietohallinnon kehityspalvelut ovat palvelulvientiä. Muistan kuulleeni joskus, että esimerkiksi Japani on ollut kiinnostunut suomalaisista vanhustenhoitopalveluista ja niitä on sinne markkinoitukin.
Talouselämän mukaan palveluvienti on yhdeksänkertaistunut Suomessa sitten 1980-luvun, ja sen kokonaisarvo on nyt noin 16 miljardia euroa. Iso summa rahaa, mutta silti vähäinen verrattuna vaikkapa muihin Pohjoismaihin. Palveluvientimme on kasvanut hitaammin kuin palveluiden maailmankauppa yleisesti ottaen. Menetämme markkinarakoa. Kyseessä ei ole mikään pikku ongelma, vaan kyseisen lehden mukaan vakava innovaatio- ja kilpailukykypolitiikan epäonnistuminen.
Suomi on alkanut panostaa palveluinnovaatioihin vasta vuonna 2006, eivätkä panostukset riitä vielä minnekään. Suomen valmistavan teollisuuden tutkimus- ja kehityspanostukset ovat maailman huipputasoa, mutta palveluissa seuraamme maailmaa selvästi muita jäljessä. Paha tilanne. Jotta tulevaisuudessa tässä maassa töitä riittää, on herättävä miettimään, miten kehitämme laadukkaita palveluita ja myymme niitä maailmalle. Tässä onkin oiva markkinarako Yrittäjänaisille!
Pop up on uusi ilmiö
Uusin ilmiö kaupan alalla ovat pop-up myymälät. Niitä ilmestyy hetkeksi esimerkiksi kauppakeskusten tyhjiin liiketiloihin. Yritykselleen nimeä tai sesonkimyyntiä hakeva firma vuokraa liiektilan vain muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi ja häipyy sitten muualle.
Itse olen törmännyt pop-uppeihin kotikaupungissani Turussa. Yksi tällainen on esimerkiksi Maria Drockilan joulun ajaksi aukeava kynttiläkauppa ja Marja Kurjen ystävämyynti.
Kurki mainosti Turun Sanomissa myyvänsä silkki- ja villahuiveja alkaen 10 euroa. Minäkin lähdin edullisen ja laadukkaan huivin perässä ihan etsimään myymälää. En sitä koskaan löytänyt, joten tulin siihen tulokseen, että oli liikkeellä varmaankin vääränä päivänä. Mielenkiintoinen ilmiö silti. Monen uuden yrityksen on hankalaa ja kerrassaan liian kallista vuokrata pysyvä liiketila kalliilta, näkyvältä paikalta. Tällainen muutaman viikon "ponnahdus näkyviin" voi tehdä ihmeitä yrityksen ja tuotteiden tunnettavuudelle ja myynnille. Tilanhan voi vuokrata esimerkiksi monta firmaa yhdessä, kuten Turussa nuoret taiteilijat ovat tehneet parin sesongin ajan. Tämä ryhmä on nimeltä Turku Design. Nimi alkaa olla jo omalla alueellamme tuttu, varsinkin, kun media on antanut tälle nuorten taiteilijoitten ryhmälle näkyvyyttä hyvin.
Vierivä kivi ei sammaloidu
Olen käynyt jumpassa syksyn tauon jälkeen jo kahden viikon ajan. Yhteensä kuusi tai seitsemän kertaa ja pari kertaa avannossa. Olen malttamaton ja odotan jo suorastaan tuloksia. Odotan, miten lihasta saanut kehoni alkaa kuluttamaan energiaa enemmän ja vaa´an viisari värähtä mukavasti alaspäin. Mutta mitään tällaista ei vielä näy, mutta ihan kohta varmaankin jo. Olo on ollut kyllä energisempi ja ennen kiristävä hame solahtaa entistä helpommin kiinni. Aion jatkaa sinnikkäästi ja joulutauon jälkeen samoilla linjoilla taas.
Varailen jumppiani aikataulujeni mukaan. En siis jumppatunnin tyypin, vaan puhtaasti aikataulujeni pohjalta. En oli viitsinyt selvitellä sen kummemmin, mitä muokkaus, pody pump tai vaikkapa pace merkitsevät. Perjantaina menin innokkaana body pump -tunnille ja aloin katsella ihmeissäni, kun muut ryhtyivät keräämään paikalleen levytankoja, painoja, step-laudan ja muuta tarviketta. Oli pakko kysyä, että mitähän täällä tapahtuu. Varsinkin, kun huomasin seinällä kyltin, jossa turvallisuussyistä kiellettiin välineiden poisvieminen kesken tunnin. No, kohta selvisi. Pody pump -tunnilla temmottiin puntteja koko tunnin ajan. Pystysoudettiin, kyykättiin ja käytiin käsipainoilla koko kropan lihakset läpi. Tuntuu vielä tänäänkin joka lihaksessa ja rappujen kulkeminen tuottaa tuskaa. Kyllä liikunta kannattaa.
Hyvää työviikkoa kaikille ja rauhallista valmistautumista jouluun.
Marjukka Karttunen
