Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan työuria on onnistuttava pidentämään, jotta maan talouden kestävyysvaje saadaan paikattua. Maailmanlaajuinen talouskriisin sanotaan jättävän pysyvät jäljet Suomen julkiseen talouteen.
Valtiovarainministeriön ylijohtaja Jukka Pekkarisen mukaan ikäsidonnaiset julkiset menot kasvavat parissa vuosikymmenessä niin paljon, että summa vastaa kuutta prosenttiyksikköä bruttokansantuotteesta.
Millä ihmeellä työuria pidennetään?
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen "sauhuaa" työurien pidentämisen puolesta jopa niin kovin, että antoi kyytiä niille johtajille, jotka jäävät eläkkeelle 60-vuotiaina. Katainen nimesi tällaiset johtajat hyvinvointiyhteiskunnan vihaajiksi. Hänen mielestään johtajien on näytettävä esimerkkiä.
Tämä on hyvä periaate, mutta koen silti ministerin suomivan erittäin voimakkaasti ihmisiä, jotka ovat tehneet johtajan työtä johtajan vastuulla: tulos tai ulos. Monelle yritysjohtajalle 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa pyörivä työtahti on maksanut sekä perheen että terveyden. Puhumattakaan yrittäjistä, jotka ovat luotsanneet yrityksensä nousuun yrittäjäriskillä. Siinä pelissä on myös vahvasti sidoksissa koko elämä ja perheen hyvinvointi.
Talouselämän mukaan entistä useamman on jatkossa tehtävä töitä 40 vuotta päästäkseen eläkkeelle. Yleisenä tavoitteena pidetään työurien pidentämistä kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Näin ollen akateemisesti koulutetut saavat kärsiä tässä uudistuksessa enemmän kuin vähemmän kouluja käyneet. Esimerkiksi hoitajille, kaupanmyyjille tai bussikuskeille 40 vuoden ura kertyy huomattavasti nopeammin, kuin yliopistokoulutuksen hankkineelle väelle.
Erikoista tässä on mielestäni sekin, että valtiovalta vielä hetki sitten piti tavoitteena sitä, että ikäluokasta 75 prosenttia suorittaisi korkeakoulututkinnon. Ja nyt yhteiskunta haluaa rankaista pitkälle opiskelleita. Yliopistotutkinto ei ole enää pitkään aikaan taannut hyvää, kunnolla maksettua saatikka pysyvää työtä. Akateeminen työttömyys on arkipäivää.
Entäs yrittäjä? Yrittäjänaisen eläke on tällä hetkellä keskimäärin 850 euroa. Sillä ei varhaisia eläkepäiviä tavoitella. Työterveys on järjestyksessä keskimäärin 40 prosentilla yrittäjänaisista ja yhteiskunnan vaatimukset ovat menossa kohti non stop -elämää. Kaupat saavat olla jo auki lähes yötä päivää ja yrittäjän on jaksettava painaa pidempää päivää pysyäkseen kyydissä mukana.
Helsingin kaupungin mukaan kauppojen sunnuntaiaukiolo on lisännyt lasten epäsäännöllistä päivähoitotarvetta niin, että kaupungin viikonloppuhoitoa tarjoavat kymmenen päiväkotia ovat jo täynnä. Tällainen hoito maksaa kunnille puolitoista kertaa tavallista hoitoa enemmän. Eikä kyseessä ole vain kaupanmyyjien sunnuntaityöstä lisääntyneet lasten hoitotarpeet, vaan yrittäjien, siivoojien, vartioitten, kahvilatyötekijöiden ja kokkien lapset tarvitsevat myös yhä enemmän päivähoitoa.
Onko tämä hölmöläisten touhua?
Ei kait nyt hölmöläinen pidennä takin helmaa toisesta päästä purkamalla toisesta päästä lankaa? Yrittäjänaiset tekivät jo muutama vuosi sitten toteutetun selvityksemme mukaan keskimäärin 46 tuntia työtä viikossa ja pitivät vapaata joko lauantain tai sunnuntain. Mikähän mahtaa olla tilanne nyt?
Tähän asti omaehtoista eläkettä on voinut hankkia lisää vain vakuutusyhtiöitten tarjoamilla yksilöllisillä eläkevakuutuksilla. Huhtikuussa markkinoille tulee pankkien ps-eläketilit, joissa eläkesäästäjä saa verovähennyksen vuosittain, kun laittaa rahaa eläkepäiviä varten esimerkiksi rahastoihin tai sijoittaa osakkeisiin. Tämä väylä voi tuoda yrittäjänaisellekin lokoisat eläkepäivät hieman lähemmäksi.
Koko eläkehässäkässä huomio on kiinnitetty vain eläkeiän nostamiseen. Kuitenkin EU-maita vertaillessa Suomessa tehdään töitä pidempään kuin suurissa EU-maissa. Talouselämän mukaan Eurooppalaisessa vertailussa vain ruotsalaiset ja tanskalaiset tekevät pidempään töitä kuin me suomalaiset.
Saman lehden mukaan kestävämpi ratkaisu löytyisi ikärasismiin puuttumalla. Monet firmat eivät nykyisin suosi kuusikymppisiä työntekijöitä ja sysäävät heidät mielellään eläkeputkeen. Mutta jos tuo putki nyt tukitaan, niin eläkettä odottamaan jäävän tulevan eläkeläisen eurot kapenevat taas. Talouselämän mukaan vain joka kymmenes yritys panostaa työterveyshuollossa vanhemman työntekijän jaksamiseen. Tähän epäkohtaan olisi mielestäni puututtava heti.
Ruotsissa eläkeriita ratkaistu
Ruotsissa koko eläkeriita on ratkaistu jo parikymmentä vuotta sitten, kun eläkeikä ja eläkejärjestelmä irrotettiin toisistaan. Kauppalehden mukaan naapurissa "kansantyöeläke" on melkein kokonaan etuisuusperusteinen, jossa työntekijä joutuu sijoittamaan pienen osan eläkemaksuista rahastoihin. Valtioneläkettä kertyy vain tiettyyn kattoon asti. Jos palkka on riittävän iso, ylijäävä eläkemaksu jää valtiolle. Suurimalla osalla ruotsalaisista on myös täydentävä niin sanottu työsopimuseläke, josta on kullakin alalla sovittu erikseen. Työntekijä saa itse päättää, miten rahat sijoitetaan.
Naapurimaassa kansalaiselle kertyy eläkettä siten, miten hän on tienannut ja miten hänen eläkemaksunsa ovat tuottaneet. Ruotsalainen voi siis vapaasti jäädä eläkkeelle heti, kun hän katsoo itsellään olevan siihen varaa, jopa 55-vuotiaana. Töissä saa kuitenkin olla 67-vuotiaaksi saakka. Osa-aikaeläkkeitä ei naapurissa tunneta. Eikä siellä tunnetta liioin vuorotteluvapaita eikä eläkeputkia, mutta iäkkään työntekijän työsuhdeturva on tiukka eikä potkuja nuoremman työntekijän vuoksi tarvitse pelätä.
Minua sen sijaan oikein pelottaa tässä Suomen eläkekiistan keskellä tuleva talvilomakausi. Mitähän Suomen valtiovallan edustajat keksivät Lapin hiihtoladuilla kansalaisten päiden menoksi tänä keväänä?
Työministerin näkökulma
Työministeri Anni Sinnemäki puhui korkeasti koulutettujen työllistämistä ja urakehitystä edistäviä palveluja pohtivassa seminaarissa Helsingissä 2.2.2010 seuraavasti aiheesta.
- Työelämän laatua parantamalla voidaan vaikuttaa työssä jaksamiseen ja jatkamiseen. Työelämän laatu paranee silloin, kun ihmisen vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä paranevat, ministeri muistuttaa.
Sinnemäen mukaan johtaja Jukka Ahtelan työryhmän ehdotuksessa on hyvin nostettu esille joustavat työaikajärjestelyt, uudet työaikamallit, työn organisointi ja ikäohjelmat työpaikoilla sekä koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen. Ehdotusten todelliset kustannukset ja vaikutukset eläkkeellesiirtymisaikaan pitää nyt ministerin mielestä selvittää.
Samalla Sinnemäki muistuttaa nuoren sukupolven taakasta hyvinvointilupauksen lunastajina.
- Paljon lepää nyt opiskelevien ja vastavalmistuneiden harteilla. On erityisesti nuorten ikäpolvien etu, että työssä jaksetaan pidempään, ministeri korostaa.
- Nuorisotyöttömyyden ja kasvaneen akateemisen työttömyyden helpottamiseksi on tehtävä kaikki voitava, toteaa Sinnemäki. Hänen mielestään työllisyyteen keskittyvässä lisätalousarviossa tämä on otettava huomioon. Se osaltaan mahdollistaa sen, että nuorten ja vastavalmistuneiden mahdollisimman tehokkaaseen työllistämiseen voidaan tosissaan panostaa tänä vuonna.
- Ahtelan työssä hyvää ovat lisäksi työryhmän huomiot työkyvyn ja työterveyden edistämisen ja työkyvyttömyyden ehkäisemisen tärkeydestä. Erityisen hyvää on huomion kiinnittäminen työttömien terveyteen, toteaa Sinnemäki.
Korkeakoulujen rahoitusmallin kriteeriksi onkin otettava Sinnemäestä vahvemmin koulutuksen laatu ja laadullinen työllistyminen. Mahdollisuus vaihtaa kandidaatin tutkinnon jälkeen joustavammin opintoja, lukion työelämäyhteistyö ja työvoimatarpeiden ennakointi ovat hänestä myös oikeansuuntaisia esityksiä.
- Ylipäänsä koulutus- ja työvoimapalvelujärjestelmässä tulee panostaa siihen, että ihmiset saavat niin sanottuja urataitoja. Niiden avulla voi joustavasti tehdä siirtymiä työuran eri vaiheissa. Yhä enemmän on tarvetta ihmisille, jotka pystyvät muuntamaan osaamisensa toiseksi, ovat valmiita kouluttautumaan ja päivittämään osaamistaan, ministeri toteaa. Lisätiedot: työministeri Anni Sinnemäki, puh. 010 604 8000
Hyvää työviikkoa kuitenkin,
Marjukka Karttunen
