Uusimman naistenlehti Ilonan julkaisemien tilastojen valossa todellinen tasa-arvo on edelleen nyky-Suomessa vain haave.
Keskivertosuomalaisnainen on hyvin koulutettu: yli puolet työikäisistä naisista on suorittanut keski- tai korkea-asteen tutkinnon, mutta naisen euro on edelleen 82 senttiä, sillä naisen tulot ovat 82 prosenttia miehen tuloista. Miksi?
Faktaa on sekin, että suomalaisista naisista 62 prosenttia käy töissä. Tämän ohella naiset tekevät kotitöitä keskimäärin kolme tuntia ja 45 minuuttia. Millä ajalla? Jos ajattelen vaikka itseäni, vietän nippanappa tuon ajan illalla perheeni kanssa. Ruoanlaitto vie suomalaisnaisten kotitöistä eniten aikaa. Tasa-arvoisemmin miehet ja naiset hoitavat kaupassakäynnin.
Tässä maassa halutaan kehittää tasa-arvoa ja nostaa naisyrittäjyyden määrää rutkasti. Naisten yrittämisen isoimpana jarruna ovat kuitenkin perhevapaakustannukset. Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle vähintään 10 000 euroa ja alle kouluikäisten lasten perheissä äiti jää edelleen isää useammin kotiin hoitamaan sairasta lasta.
Yrittäjänaisten mielestä on selvää, etteivät miehet ja naiset ole tasa-arvoisia työmarkkinoilla niin kauan, kun äidin työnantaja joutuu maksamaan vanhemmuuden kustannukset ja sairaan lapsen hoidosta aiheutuvat poissaolokulut. Vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukainen jakaminen yhteisvastuullisesti on ennen muuta tahdon asia. Ruotsissa tämä asia on ratkaistu jo 30 vuotta sitten.
Vanhemmuudesta koituvat kulut voitaisiin jakaa meillä Suomessa esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan siten, että myös valtio osallistuu uusien veronmaksajien kustannuksiin. Tämä jos mikä edistäisi työllistämistä ja nuorten naisten pysyviä työpaikkojen saamista. Esimerkiksi parturi-kampaamot voisivat pestata tuolivuokralaisiksi siirtyneet kampaajat työntekijöikseen. Nyt näiltä käsityövaltaisilta ja naisia työllistäviltä aloilta ovat työpaikat huvenneet merkittävästi. Työntekijöiden äitiys on liian suuri riski yksinomaan naisten työnantajien kannettavaksi, sillä sijainenkin voi tulla raskaaksi, ja sitä eivät kaikki mikroyritykset kestä.
Useat hallituspuolueitten kansanedustajat, ja jopa valtiovarainministeri Jyrki Katainen on todennut, että vanhemmuuden kustannukset tulisi hoitaa yhteisvastuullisesti, koska se on työllistämisen ja tasa-arvon toteutumisen kannalta merkityksellistä. Se on hyvin sanottu.
Eri puolueet valmistelevat jo seuraavan vaalikauden ohjelmiaan. Nyt on toimittava, jotta todellinen tasa-arvo etenisi taas askeleen verran.
Nuorten työllisyystilanne on huono
Talouskriisi on heikentänyt nuorten työllistymistä. viime vuoden lopulla 15-24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste oli 20,3 prosenttia ja sen arvioidaan nousevan 24 prosenttiin tänä vuonna. On huomioitava kuitenkin, että työttömien nuorten osuus ikäluokasta on huomattavasti matalampi kuin heidän työttömyysasteensa (noin 10 prosenttia), koska suurin osa nuorista opiskelee päätoimisesti.
Valtiovarainministeriö laati selvityksen "Nuoret työmarkkinoilla - miten nuorten työllistymistä tulisi edistää". Tämän selvityksen perusteella nuorten työttömyyden ennakoidaan olevan pahimmillaan tämän vuoden keväällä, jolloin vastavalmistuneet tulevat työmarkkinoille. Nuorten työmarkkinatilanne vaatii nyt erityistä huomiota.
Työvoiman kysyntä ja koulutuksen tarjonta eivät läheskään aina kohtaa. Esimerkiksi työvoiman tarve sosiaali- ja terveysalalla on suurempi kuin koulutuksen tarjonta.
Nuorten työttömyyttä kaavaillaan hoidettavan esimerkiksi palkkatukimallilla. Tutkimusten perusteella yksityiselle sektorille suunnattu palkkatuki on parempi kuin julkiselle sektorille suunnattu tuki. Lisäksi kaavaillaan työnantajalle kohdistettua palkkatukeen pohjautuvaa työllistämisseteliä. Seteli voitaisiin ottaa käyttöön välittömästi, jolloin se auttaisi jo tulevassa nuorisotyöttömyyden "huippusesongissa" eli tänä keväänä.
Nuorisotyöttömyyden eräs taloudellisesta tilanteesta riippumaton asia on koulupudokkaat. Yksi vaihtoehto pudokkaiden kouluun ohjaamiselle olisi Tanskan malli, jossa koulupudokkaisiin otetaan henkilökohtaisesti yhteyttä ja ohjataan eri toimenpiteiden piiriin. Eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys, joka mahdollistaa Tanskan mallin soveltamisen.
Lisätietoja: ylijohtaja Jukka Pekkarinen, p. 09 1603 3191 ja erityisasiantuntija Laura Vartia, p. 09 1603 3086, valtiovarainministeriö
Lisää aiheesta:
Nuoret työmarkkinoilla - miten nuorten työllistymistä tulisi edistää:
http://www. vm. fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkai sut/08_muut_julkaisut/20100224Nuoret/Nuoret_t yomarkkinoilla_02032010. pdf
Apua velkaongelmiin
Vapaaehtoiset maallikkotyöntekijät voivat auttaa vaikeisiin maksu- ja velkaongelmiin joutuneita henkilöitä. Kahdeksan eri järjestön yhteistyöprojekti "Omille jaloille" kehitti vapaaehtoistoimintaansa erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutujille. Maallikot tukivat heitä konkreettisissa talouden ja velkojen hoitoon liittyviä asioissa ja ohjasivat tarvittavien palveluiden piiriin.
Omille jaloille -projekti on tavoittanut tähän mennessä noin 500 tuettavaa. Vapaaehtoistyöntekijöitä on toiminnassa noin 50, ja he työskentelevät 21 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Kaikkiaan heitä koulutettiin 123. Raha-automaattiyhdistys rahoitti projektia vuosina 2007-2009 ja se myönsi myös jatkorahoituksen vuosille 2010-2011 toiminnan vakiinnuttamiseksi osaksi järjestökentän pysyvää toimintaa.
Velkaongelmia yritetään usein peitellä viimeiseen asti niihin liittyvien häpeäntunteiden vuoksi. Kynnys avun hakemiseen on korkea, mutta sitä voidaan madaltaa. Yhteydenotto vapaaehtoiseen maallikkotyöntekijään koettiin monissa tilanteissa helpottavaksi.
Omille jaloille -toimintamalliin kuuluvat verkkopalvelu ja taloustietopisteet. Talouspaivakirja.fi :ssä käyttäjä voi anonyymisti pitää kirjaa menoistaan ja tuloistaan ja suunnitella talouttaan.
Lisätietoja:
projektipäällikkö Jukka Heinonen puh. 0400 679 704, jukka.heinonen@takuu-saatio.fi
viestintäpäällikkö Minna Mattila puh. (09) 6126 3418, minna.mattila@takuu-saatio.fi
Projektin kotisivut osoitteessa www.omillejaloille.fi
Uusi verkkopalvelu www.talouspäiväkirja.fi
Työantajavelvoitteista yrittäjille 5,8 miljardin vuosilasku
Työ- ja elinkeinoministeriö julkisti selvityksensä yrityksille aiheutuvista hallinnollisista kustannuksista. Selvitysten tulokset nostavat esiin yrityksen kannalta raskaimmat velvoitteet.
Yrityksille aiheutuu kustannuksia, kun ne lainsäädännön velvoittamina keräävät, muokkaavat ja toimittavat tietoa viranomaisille ja muille osapuolille, kuten työntekijöille. Kustannuksista osa aiheutuu toimista, joita yritys ei tee oman liiketoimintansa tarpeista, vaan pelkästään lainsäädännön vaatimusten vuoksi. Tätä osuutta pidetään hallinnollisena taakkana.
Työnantajana toimimiseen liittyvistä tiedonantovelvoitteista aiheutuu yrityksille vuosittain 5,8 miljardin euron hallinnolliset kustannukset. Hallinnollista taakkaa työnantajavelvoitteissa on selvityksen mukaan 906 miljoona euroa, mikä vastaa 16 prosenttia hallinnollisista kokonaiskustannuksista. Eniten taakkaa yrityksille aiheutuu sosiaalivakuutus- ja eläkelaitoksille tehtävistä ilmoituksista, joista muodostuu lähes puolet (46 %; 424 milj. euroa) työnantajavelvoitteisiin liittyvästä kokonaistaakasta. Hallinnollisia kustannuksia aiheutuu eniten (noin 3,3 miljardia euroa) työsuojeluun ja -turvallisuuteen liittyvistä velvoitteista, mutta taakkaa niistä muodostuu erittäin vähän (vain 2 % työnantajavelvoitteiden kokonaistaakasta). Yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa tehdyssä selvityksessä käytiin läpi kaikkiaan 155 työantajavelvoitetta. Selvityksen mukaan kymmenen raskainta velvoitetta muodostaa 90 prosenttia työnantajavelvoitteiden aiheuttamasta kokonaistaakasta.
Taloushallinnon raportoinnista aiheutuu yrityksille vuosittain 2 miljardin euron hallinnolliset kokonaiskustannukset, josta hallinnollista taakkaa on 256 miljoonaa euroa (8 %). Taloushallinnon raportoinnin hallinnollisista kokonaiskustannuksista ja -taakasta eniten (yli 60 %) aiheutuu mikroyrityksille. Taloushallinnon raportoinnin hallinnolliset kustannukset ovat vuositasolla yksittäiselle mikroyritykselle noin 10 200 euroa. Selvityksen mukaan taloushallinnon raportointi nähdään yrityksissä pääosin tärkeänä yritysten liiketoiminnan kannalta, mutta samaan aikaan tunnistetaan myös velvoitteita, joita yritykset eivät tekisi omaehtoisesti, kuten tilinpäätösasiakirjojen rekisteröinti tai tilinpäätöksen liitetietojen erittely. Euromääräisesti eniten hallinnollista taakkaa syntyi tilintarkastuksesta ja velvollisuudesta avustaa tilintarkastajaa, yhteensä 96 miljoonaa euroa.
Julkisiin hankintoihin liittyvien kansallisten velvoitteiden hallinnolliset kokonaiskustannukset yrityksille ovat vuosittain noin 164 miljoonaa euroa, josta hallinnollista taakka on 21 miljoonaa euroa (13 %). Yksittäisestä kilpailutuksesta aiheutuu yritykselle noin 1 460 euron hallinnolliset kustannukset, josta taakkaa on 190 euroa. Selvityksen mukaan hankintayksikölle puolestaan aiheutuu 49 miljoonan vuosittaiset hallinnolliset kustannukset, josta taakkaa on liki 4 miljoonaa, kun yksittäisen hankinnan hallinnolliset kustannukset olivat 3 790 euroa, josta taakka oli 270 euroa. Hankintalainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle jäävien pienhankintojen hallinnolliset kustannukset olivat suhteellisen pienet; yrityksille 150 euroa ja hankintayksiköille 610 euroa.
Valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2009 periaatepäätöksen kansalliseksi toimintaohjelmaksi yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi vuosille 2009-2012. Tavoitteena on, että kansalliseen lainsäädäntöön perustuvista tiedonantovelvoitteista ja viranomaismenettelyistä yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa vähennetään neljänneksellä vuoden 2012 loppuun mennessä.
Selvitykset ovat luettavissa TEM:n verkkosivuilla: www.tem.fi/hallinnollinentaakka
Kuntoilu jatkuu
Kuntoilussa oli kolmen viikon tauko, koska olin sitkeässä flunssassa. Kyllä otti aivoon, kun oli päässyt hyvän treenaamisen sykkeeseen. Aloitin kuntoilun joulukuun alussa ja helmikuun puoleenväliin tultaessa olin kuntoillut kolmesta neljään kertaan viikossa.
Vaaka ei värähtänytkään, mutta muutoin kuntoilu näytti tuottavan tulosta. Kroppa on selvästi hieman urheilullisempi ja lihaksisto tuntuu siellä täällä. No, sain kaveriltani Painonvartioitten pistekirjan, jonka mukaan aloin pari viikkoa sitten katsoa ja pisteyttää päivän ruokavaliota.
Pistekirjasta on se hyöty, että oppii kiinnittämään huomiota siihen, mitä syö. Paljonko ravintoarvoa missäkin ruoassa on. Minä en usko dieetteihin, en Atkinssoniin enkä muihin ihmelaihduskuureihin, koska minä en ainakaan pysty pitämään sellaista dieettiä aina. Elämä on kuitenkin kivaa, ja siitä pitää saada nauttia myös hyvän ruoan ja viinin merkeissä.
Kun aloin laskea pisteitä ja ymmärtää ruoan määriä, tajusin milloin paperinpyörittäjän päivän ravinnon tarve on täynnä. Ihme tapahtui: kaksi kiloa on pudonnut! Aamu toisensa jälkeen vaaka näyttää kaksi kiloa vähemmän kuin ainakaan vuoteen. Tästä on hyvä jatkaa.
Tämäkin on niin perinaisellista. Milloin olette kuulleet yhdenkään miehen, vaikka aihetta olisi kuinka, murehtivan, että pitäisi vähän laihtua? Ja miten me naiset mietitään aina, että sieltä ja täältä pitäisi vähän kutistua, vähän saada ryppyjä pois, olla nuorekkaampi ja niin edelleen… silti, on ihanaa olla nainen enkä antaisi päivääkään pois.
Hyvää naistenpäivää!
Marjukka Karttunen
