Maamme talous oikenee todella hitaasti ja ikäviä uutisia tuppaa edelleenkin. Turun Sanomat kertoo, että suurista odotuksista huolimatta Viking Line ei tilaakaan uusia aluksia, ei ainakaan nyt Turusta. Tämä tietää Varsinais-Suomen alueelle jättityöttömyyttä. Telakka sulkee näillä näkymin porttinsa loppuvuodesta ja väki lomautetaan. Tuleva noin 8000 henkilön työttömyys tulee vaikuttamaan koko alueen elinkeinoelämään.
Vaikka varustamot odottavat ennätyskesää vanhallakin kalustollaan, toinen asia kokonaan on se, mikä on perinteisen risteilytoiminnan tulevaisuus? Riittävätkö "halpa viina" ja juoppoputkan veroiset hytit houkuttelemaan perheitä lomailemaan laivalle? "Midnight show" ja niin sanotuista halvoista maista tuotetut humppapumput eivät taida vastata monenkaan modernin perheen odotuksia kivasta minilomasta? Missä ovat liikuntamahdollisuudet, teemat, luennot tai ihan muunlainen teemaohjelma? Puhumattakaan mukavimmista hyteistä, joihin ei tarvitse ahtautua ja joihin mennessään ei tarvitse päättää, miten päin hytin sisällä aikoo olla. Hotellit pärjäävät hintakilpailussa oikein hyvin. Hotellihuoneessa on tilavat parisängyt, siisti, tilava suihkuhuone ja toimiva tv. Kilpailu kiristyy.
Maamme hallituksen suosituin mantra tällä hetkellä on työurien pidentäminen loppupäästä. Samaan aikaan nuoret valmistuvat tänäkin keväänä suoraan työttömiksi. Näin liikenteessä rekan, jonka kyljessä lukee "Tässä menee 500 työpaikkaa nuorille." Kyseessä on GSW yhtiöiden, Staff Pointin ja koulutusyritys Taitoprofiilit Oy:n aloittama Uralinko-hanke. Hankkeen tarkoitus on työllistää eri aloille luvatut 500 nuorta. Tänä keväänä joka neljäs nuori on työtön. Nuorisotyöttömyys on ennätyslukemissa.
Kun lähdin hakemaan lasta pyörällä päiväkodista, vasemmassa silmäkulmassa vilahti joku ruskea roska. Roska näytti pyörähtelevän tuulen pyörteen mukana asvaltilla. Kun katsoin tarkemmin, se olikin pieni laiha orava, joka oli eksynyt ajotielle. Olikohan se jo tämän kevään poikanen? Oli pakko ihan pysähtyä ja katsoa, että kurre selviytyi pois autojen seasta.
Oravaisesta tulivat mieleen siilit. Niitä oli ennen, jopa minun nuoruudessani (kauheaa todeta noin) niin paljon, että iltahämärissä ja kesällä autoillessa, muistan tiirailleeni tien pintaa erityisen tarkkaan, etten vain ajaisi piikkipallon yli. Tuolloin niitä palleroisia riitti surullisina, liikkumattomina myttyinä tielle. Niitä, joiden tein ylitys ei ollut onnistunut. Missähän ne siilit nykyään ovat? Ovatko ne kadonneet lähes olemattomiin? Muistan nähneesi siilin viimeksi Porvoossa, kolme kesää taaksepäin. Se oli dyykkarisiili se. Juoksenteli pitkin ravintolan terassia, etsien pöytien alle pudonneita makupaloja. Lapset juoksivat sen kannoilla hihkuen innoissaan: " Katsokaa, siili, hei täällä on siili".
Hyvää viikonloppua,
Marjukka Karttunen
