Euroopan alueen yhtenäiseen maksualueeseen Sepaan lähti kuluvan vuoden
loppuun mennessä 32 Euromaata, Suomi mukaan lukien. Hankkeen tarkoitus on
helpottaa ja nopeuttaa niin kansalaisten, yritysten kuin yhteisöjenkin
maksamista maasta toiseen.
Rahan liikkuminen maasta toiseen kun
voi viedä jopa viikon, mutta Sepan myötä varat liikkuvat yhtä nopeasti
valtiosta toiseen kuin maan sisällä. Nurja puoli on se, että kaikella on
hintansa, myös -Single Euro Systemillä.
Maanosan kattava hanke maksaa Euroopan pankeille 8 - 19 miljardia euroa. Turun
Sanomien mukaan maassamme kustannuksia ei ole vielä laskettu. EU:n
maksutapahtumista osuutemme on 2,2 prosenttia, joten siltä pohjalta laskien
maamme kustannus uudistuksesta on noin 240 miljoonaa euroa.
Ja kuka sen maksaa?
Kaikki yrittäjät eivät hypi innosta uuden maksutavan myötä. Olen törmännyt
jo siihen, että esimerkiksi fillarinkorjaaja ja suutari ilmoittavat ottavansa
vastaan vain käteistä. Pienyrittäjällä ei ole varaa odotella saataviaan, eikä
maksaa kortin- ja lukijankäyttökuluja jokaisesta pikkumaksusuorituksesta.
Varsinais-Suomen Yrittäjien kyselyn mukaan nyt kortteja vastaanottavista
yrityksistä yli 10 prosenttia uhkaa siirtyä käteiskauppaan.
Ja mitä se maksaa?
Tällä hetkellä noin joka kuudennella parilla on hedelmällisyysongelmia.
Joidenkin tahojen mukaan seuraavalla sukupolvella ongelma koskee jo joka
kolmatta pariskuntaa. Luin eräästä lehdestä, että ongelman syitä pohdittaessa
pitää katsoa taaksepäin muutama vuosikymmenen päähän ja miettiä, mitä silloin
tapahtui? Ehkäpä Ilmansaasteiden, kaikenlaisten lisäaineiden, myrkkyjen ja
lääkkeiden satoa korjataan nyt?
Taannoinen Talouselämän artikkeli kertoo lapsettomuushoidoista ja väittää
ongelman lisääntymisen johtuvan synnyttäjien keski-iän nousemisesta sekä
epäterveellisten elämäntapojen yleistymisestä. Se on aika syyllistävä ja
yksipuolinen näkökulma.
Hei, jos naisen palkkaamisesta ei koituisi työnantajalle merkittävää
"äitiriskiä", niin nuoret naiset työllistyisivät aikaisemmin vakinaisesti ja
nuoret perheet uskaltaisivat "hankkia" perheenlisäystä aikaisemmin. Valtio
satsaa lapsettomuushoitoihin, mutta ei varsinaisesti ongelman alkulähteeseen.
Tulipalo sammutetaan kyllä, mutta palovaroittimia ei hankita.
"Äitiriski" johtaa hedelmällisessä iässä olevan naisen pahimmillaan
työttömyyden, perusteettomien pätkätöiden ja työttömyyden kierteeseen. Valtion
on tultava mukaan kulujen kattamiseen, jotka koituvat työnantajalle uuden
veronmaksajan syntymisestä. Vauva maksaa äidin työnantajalle vähintään 10 00
euroa ja laskelmiemme mukaan jopa 12 000 euroa.
Todetaan kuitenkin, että onneksi näitä kalliita hoitoja korvataan. Jos näin
ei olisi, perheet olisivat lasten hankinnan suhteen eriarvoisia sen mukaan,
mikä on perheen varallisuus. Yksi koeputkihedelmöitys maksaa noin 2500
euroa, inseminaatio noin 500 euroa,
puhumattakaan kaikista muista asiaan liittyvistä tutkimuksista ja hoidoista ja
hoitokertojen määristä. Talouselämä toteaakin, että lopputulema kymmenen vuoden
vauvan saamisen yrittämisen jälkeen voi yhtä hyvin olla epäonnistuminen ja
20 000 euron kuluerä. Puhumattakaan pettymysten, surun ja murheen
määrästä.
Monet epäonnistumiset tekevät hoidoista rankkoja ja niiden aiheuttama turhautuminen voi muuttaa
parisuhteen pelkäksi lapsenteon yrittämiseksi ja ahdistukseksi. Eikä tässä
vielä kaikki, eräs nainen kertoo, miten hän irtisanoutui hyvästä työstään "vain", jotta lapsen yrittäminen ja hoidot,
eivät olisi pakkoyrittämistä ja asiaan voisi vain rennosti heittäytyä hoidon
onnistumisen takaamiseksi. Lopputulos oli parin vuoden turha yrittäminen,
tuttavien ja sukulaisten kysely ihmeellisestä elämäntavasta ja parin vuoden
tyhjiö CV:ssä, jota jatkossa "head hunterit" tuijottavat työnhakutilanteissa
epäuskoisesti ja miettivät, että mikähän vika tuossa ihmisessä on. Lapsettomuushoidot
kun eivät näy CV:ssä.
Hyvää juhannusviikkoa,
Marjukka Karttunen
