Mitenkäs olikaan se sanonta niistä, jotka ovat niin korvaamattomia, että maailma lakkaa pyörimästä ilman heitä? Minulle on nyt käynyt tuon sanonnan mukaisesti.
Sairastuin talvella flunssaan, joka jylläsi jossain kurkussa aiheuttaen kovan yskän ja äänen käheyden. Flunssa meni ja vei mukanaan äänenkin. Menin lääkäriin, joka määräsi puhekieltoa. Minähän tyrskähdin suorastaan nauruun, että olisin äänen menetyksen takia pois töistä. Jatkoin puhetilaisuuksissa kiertämistä ja ääneni oli jatkuvasti käheä.
Taisi kulua ihan muutama kuukausi ja normaali ääneni pysyi poissa. Huolestuin jo vähän ja menin uudelleen lääkäriin, joka tokaisi, että sinullahan oli puhekieltoa. Kerroin, etten osannut sitä noudattaa. Seurasi uusi äänilepomääräys ja tällä kertaa yritin, ainakin osittain. Onnistuin aina muutaman päivän olemaan hiljaa, mutta koska olen korvaamaton - hehheh - niin pitihän sitä taas hoitaa puhetilaisuuksia. Joten eipä kuntoutunut äänikään.
Kesälomalla keskityin lopultakin hoitamaan ääntäni ja päätin, että loman loputtua se on kunnossa. Aika hyvin kuntoutus sujuikin ja ääni oli loman lopussa jo paljon parempi. Ainakin naapurini kommentoi, että ääni on jo lähes normaali.
Sitten olin viikon töissä ja paljon äänessä Porin SuomiAreenassa. Ääneni käheytyi jälleen todella pahaksi. Nyt huolestuin jo todella ja varasin kiireesti ajan lääkäriin. Seurasi puhelepoa ja käynti foniatrilla. Nyt otan äänen huollon vakavissani. Aikaisemmin ei kannattanut, eipä tietenkään.
Itsestään selvä "nakki"
Äänen terveyteen ei normaalisti kiinnitä huomiota. Sieltä jostain kurkustahan se ääni vain tulee, olipa sitten tarpeellista puhuttavaa tai ei. Jos jalkaan, käteen tai päähän sattuu, kipu koetaan niin konkreettiseksi, että ihminen hakee ongelmaan apua. Mutta ääni on kokonaan toinen juttu.
Ääni on ihmisen perusviestintäkeino, jonka terveyteen ei kiinnitä huomiota ennen kuin sen menettää. Ottaisin mieluummin kipsin kuin tämän ääniongelman.
Äänilepo on pirullista. Tämä vaitiolo on aivan sietämätöntä. Lepokuuri on vasta alussa ja elämä tuntuu jo täysin piinalliselta. Tässä sitä on kirjoiteltu lappuja ja lippuja. Puhumattomuus on käsittämättömän vaikeaa. Lapset ovat aika hyvin pelissä mukana, mutta itselleni tämä on yllättävän hankalaa.
Kun kirjoittelee asioita paperilappusille, huomaa, miten paljon viestimme sanoin päivän toimissamme. Pidän shortsien taskussa lappua yllättävän tilanteen varalta. Siinä lukee, että ääni on pois ja olen äänilevossa. Yrittäjälle tilanteeni olisi katastrofaalinen.
Ääntä on rentoutettava
Ääneni on tultava kuntoon, koska se on työkaluni. Olen täysin äänityöläinen. Kaikki työ, mitä olen elämässäni tehnyt, perustuu puhumiseen. Kaivoin vanhat äänenrentoutusohjeeni esiin vuodelta 1992. Noista ajoista olen elättänyt itseni aikalailla puhumalla ja saanut joskus ohjeita muilta äänityöläisiltä äänen rentouttamiseksi. Puhumisen olosuhteet ovat joskus todella raskaat, jos tila on meluisa tai akustisesti hankala.
Juonsin joskus useampanakin vuonna Seinäjoella Tangomarkkinoita. Siellä, jos missä laulukilpailijat ovat kovilla kilpailun ajan ja monen ääni aivan äärirajoilla. Seinäjoen apteekeista loppui kyypakkaukset kilpailuviikolla. Kyypakkauksen kortisoni auttaa äänihuulien ongelmiin ja monet finalistit joutuivat turvautumaan poppakonsteihin selvitäkseen koitoksestaan.
Koetan välttää kyypakkausta ja turvaudun ääniharjoituksiin. Näyttää todella huvittavalta, kun aikuinen pöristelee suutaan ja ääntelee vokaaleja kuin leikkivä lapsi. Mutta tästä on leikki kaukana. Puolikuntoisesta ei ole kenellekään iloa. Tahdon tulla taas kuntoon ja puhua omalla äänelläni.
Pitäkää itsestänne huolta!
Marjukka Karttunen
