Minäkö tiikeri, lehmä ja hevonen?

maggis-banneriinFacebook-sivulleni tupsahtaa milloin minkäkinlaisia aforismeja. Viime viikolla joku oli laittanut Winston Churchillin ajatelman yrittäjyydestä. Niin, en tiedä, onko se herra Churchillin oma, mutta ainakin se on hänen nimiinsä pistettty. Jäin siihen koukkuun.

”Jotkut katsoo yrittäjyyden vaaralliseksi tiikeriksi, joka täytyy ampua. Toiset katsovat sen olevan lehmä, jonka kuuluu lypsää. Liian harva näkee, että se on hevonen, joka kantaa koko taakan.”

Ruodin aluksi tuota ensimmäistä tiikeri-lausetta. Julkisissa kannanotoissa ja somessa yrittäjät ovat usein ”verenimijä-riistoporvareita”. Nyt kun ns. Panama-asiakirjat vuotivat julkisuuteen, osansa tuosta loanheitosta saavat myös pienyrittäjät.

Pari viikkoa sitten jouduin kuuntelemaan Kansanradiota. Linjoilla keski-ikäinen mies vuodatti, kuinka yrittäjät katsovat aina vain omaa etuaan ja sitä, miten saa eniten rahaa. ”Meilläkin yksi yrittäjä vaihtaa auton ainakin joka kolmas vuosi”, kuului mielensäpahoittajan kommentti. Ei tullut soittajalle mieleen, että yrittäjän on joskus verotuksellisista syistä pakkokin vaihtaa autoa. Kenenhän verta yksinyrittäjä, joita Suomessa on 170 000, imee? Omaansa. Ketä hän riistää? Itseään.

”Toiset katsovat yrittäjän olevan lehmä, jonka kuuluu lypsää.” Olen ollut yrittäjänä 17 vuotta. Miten minulle onkin tullut sellainen tunne, että ainakin päättäjät pitävät yrittäjää lypsettävänä lehmänä. Aina on tulossa uusia maksuja, veroja ja velvollisuuksia.

Hallitusohjelman mukaan Suomeen pitäisi saada 110 000 uutta työpaikkaa. Tutkimuksissa on selvinnyt, että työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yrittäjäkollega sanoi eräässä haastattelussa, että yritystä ei perusteta luomaan työpaikkoja, vaan se perustetaan luomaan tuottavaa työtä. Olen kollegan kanssa samaa mieltä: omassa pienessä korjaamossaan autoasentajan ei ole tarkoitus luoda työpaikkoja, vaan hän tekee tuottavaa työtä, jolla elättää perheensä.

Nyt hallitus on päättänyt ruveta myös ”sääntöjenpurkutalkoisiin”. Myönnän, että jotakin on saatu aikaiseksi, esim. yrittäjä saa itse määrittää yrityksensä aukioloajan. Tämähän merkitsi monelle pienelle yrittäjälle helpotusta, kun ei tarvitse hakea suhteellisen kalliita erikoislupia elinkeinonsa harjoittamiseen.

Kaikesta huolimatta yrittäjän elämän täyttää pykäläviidakko, josta terve järki on kaukana. Ainakin ravintola-alalla olisi vielä talkoilemista kosolti. Nyt kun vielä saataisiin työntekijän lapsesta äidin työnantajalle koituvat kustannukset maksettavaksi laajalta veropohjalta Ruotsin mallin mukaisesti, niin naisvaltaisten alojen yrittäjien lypsäminen loppuisi.

”Liian harva näkee, että yrittäjä on hevonen, joka kantaa koko taakan.” Mitä meidän yhteiskunnastamme tulisi, jos ei olisi yrittäjiä? Keskustelin muutaman tet-harjoittelijan kanssa yrittämisestä. Pyysin heitä miettimään, mihin kaikkeen yrittäjyys liittyy meidän arkipäivässämme ja mitä sitten, jos sitä yrittäjää ei olisi. Heille tuli ensimmäisenä mieleen ruokakauppa. Mitä jollei olisi paikkaa, mistä ostaa ruokaa? Entä jos ei olisi maatalousyrittäjää, joka toimittaisi ruokaa kauppaan? Siis maitoa, kanamunia ja lihaa. Kysyin, että mitä jos ei olisi kenkäkauppaa? Nuoret vastasivat ostavansa kenkänsä netistä. Mutta, mutta, kun se nettikenkäkauppiaskin on yrittäjä, totesin.

Marja-Leena Magga

Suomen Yrittäjänaisten varapuheenjohtaja
Sodankylän Yrittäjien puheenjohtaja


Blogissa: