Yrittäjänaiset esiin – Irina Kallio

Olen Irina Kallio, tilitoimistoyrittäjä Vantaan Korsosta. Yritykseni on verotukseen erikoistunut tilitoimisto. Aloitin yritystoiminnan ammatinharjoittajana toukokuussa 2006. Osakeyhtiömuotoisena jatkoin toimintaani marraskuussa 2007.

Olen ihaillut yrittäjyyttä lapsesta asti. Syytä tähän en tiedä, koska perheessäni ja suvussani ei ole yrittäjätaustaa. Lapsena myin autonpesupalveluita kotiimme saapuneille vieraille sekä vuokrasin pihapihlajan oksaa veljelleni majanrakennustarkoitukseen. Isovanhempani olivat maanviljelijöitä ja yritysjohdon coachini totesikin, että mielenkiintoni yrittäjyyteen on ehkä periytynyt tästä. Onhan maanviljelyskin yrittäjyyttä.

Kiinnostukseni ja ihailuni yrittäjyyttä kohtaan syveni työskenneltyäni työsuhteisena kirjanpitäjänä kymmenen vuotta. Ihailin yrittäjäasiakkaitani ja tultuani äidiksi törmäsin haasteisiin yhdistää pienen lapsen äitiys, sekä uraputki ulkopuolisella työnantajalla. Ongelmia aiheutui mm. lapsen sairaspoissaoloista ja ylitöistä. Lopulta päätin uhkarohkeasti hypätä yrittäjyyteen. Irtisanouduin kymmenen vuoden työsuhteesta ja ilmoitin lähteväni tilitoimistoyrittäjäksi. Irtisanoutuessani minulla oli kaksivuotias lapsi, aviomies, asuntolaina, yksi kirjanpitoasiakas, häälahjaksi saatu tietokone ja tulostin sekä ilmainen netistä löydetty kirjanpito-ohjelma. Jälkeenpäin ajateltuna, todella uhkarohkeaa ja hullua! Miten aviomieheni antoikaan tähän suostumuksen. Aviomieheni onkin tätä jälkeenpäin perustellut, että hän näki poltteeni ja uskoni yrittäjyyteen, ja hän näki, että minusta on siihen. Suuri kiitos aviomiehelleni luottamuksesta!

Yrittäjyyden suurin ilo on olla oman itsensä herra. Kukaan ei sanele työaikojani tai lomapäiväkertymiäni. Yrittäjyyden alkuaikoina haasteita olivat asiakkaiden hankinta sekä loma-aikojen tuuraus. Nautin yrittäjyydestä, koska sain itse päättää, milloin tein töitä, ja milloin olin lapsen kanssa. Yleensä olin lapsen kanssa päivisin ja töitä tein illalla lapsen mentyä nukkumaan.

Nämä haasteet ovat muuttuneet ryhtyessäni työnantajayrittäjäksi, sillä työnantajana kannan vastuun suuremmasta kokonaisuudesta. Työllistän itseni lisäksi kolme kirjanpitäjää ja velvollisuuteni on huolehtia, että työntekijöille riittää töitä, he saavat korvauksen tekemästään työstä, kaikki hoituu viranomaisiin ja asiakkaisiin nähden ajallaan, työolosuhteet ja työkalut ovat kunnossa sekä siitä, että työntekijät voivat nauttia lakisääteisistä oikeuksistaan mm. lomista ja työterveyshuollosta.

Tulevaisuudensuunnitelmanani on luoda yrityksestäni Veropalvelu Sofia Oy:stä tunnettu ja arvostettu yrityskonsepti. Yritykseni ei ole tavallinen tilitoimisto, vaan palvelukonseptiimme kuuluu veropainotteinen kirjanpito. Ollessani töissä ulkopuolisella työnantajalla, havaitsin, ettei pienyrittäjällä usein ole mahdollisuuksia/varaa verosuunnitteluun tai ohjaukseen. Suuremmilla yrityksillä on varaa palkata lakimiehet, tai ostaa nämä palvelut erillistä korvausta vastaan ammattilaisilta. Miellyin verotukseen jo urani alkuaikoina ja opiskeltuani sitä usean vuoden, keksin yritysidean perustaa veropainotteista kirjanpitoa tarjoavan tilitoimiston.

Usein tuntuu, että yrittäjyys/työnantajuus on epäreilua!  Olen kirjanpitäjä, yrittäjä ja työnantaja. Tehtäväni on tehdä kirjanpitoja, pyörittää yritystäni sekä huolehtia työntekijöistäni. Virka-aikana pitäisi tehdä tuottavaa työtä, mikä tässä tapauksessa on kirjanpito. Samaan aikaan pitää huolehtia, että työntekijöiden tekemät työt laskutetaan ja heidän tekemästään työstä saadaan korvaus yrityksen tilille. Huolehdin palkanlaskennasta ja -maksusta, viranomaismaksuista ja -ilmoituksista sekä yritykseni kirjanpidosta. Lisäksi työntekijöillä on oikeuksia, joista huolehtiminen on velvollisuuteni. Tämän toki ymmärrän, olenhan itsekin ollut työsuhteinen työntekijä.

Työntekijälläni on oikeus vuosilomaan, sairaslomaan sekä vanhempainvapaaseen. Kaikki nämä olen työnantajana kokenut ja tiedän omasta kokemuksesta, että ne voivat ajaa pientyönantajayrittäjän ahdinkoon. Rahallisesti sekä ajallisesti, yrittäjänä tingin omasta ajastani tai palkkaan lisähenkilöstöä korvaamaan poissaolijan. Tällöin kustannan sekä poissaolijan ja uuden työntekijän. Velvollisuuteni eivät pääty pelkästään vuosiloma-, sairasloma- tai vanhempainvapaapalkkaan. Lisäksi velvollisuuteni on vielä maksaa näistä kertyvät eläkemaksut ja työnantajavakuutukset. Koenkin, että tämä on epäreilua, koska omasta kokemuksesta ja asiakkaitteni käytöksestä voin päätellä, että usein nämä velvollisuudet ajavat yrittäjän tinkimään omista eduista, kuten omasta palkkauksesta tai eläkekertymästä. Tästä seuraus on, ettei yrittäjällä ole mahdollisuutta/varaa sairastaa, tai jäädä eläkkeelle.

Yrittäjänaisten jäsenyys on erittäin hyödyllistä verkostoitumisen vuoksi, naisille on tärkeää pitää ”yhtä”. Tämä on asia mitä kunnioitan. Kuulun Vantaan Yrittäjänaisiin ja olen ollut hallituksessa jo kolme vuotta.

Vaikka yrittäjänaisen elämä on kovaa, olen ylpeä ja onnellinen valinnastani. Tämä on elämäntapa ja rakastan sitä! Olen iloinen, että saan olla työnantaja ja luoda ihmisille työpaikkoja. Teen sitä, mitä meidän yhteiskuntamme tarvitsee ja teen sen koko sydämelläni. Naisissa on voimaa!

Teksti: Irina Kallio

Valokuva: Olli Haveri


Artikkeleita: