Yrittäjänaiset nostavat kuntavaaliohjelmassaan esille tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä, joilla on merkitystä yrittäjille ja yrittäjyyteen. Tavoitteenamme on myös kannustaa naisia ehdolle ja pyrkimään rohkeasti päättäville paikoille.
Yrittäjänaiset on Suomen Yrittäjien kolmanneksi suurin toimialajärjestö, joten tuemme kuntavaaleissa vahvasti kaikkia Yrittäjien tavoitteita. Yrittäjien kuntavaaliohjelma löytyy täältä ja tiivistelmä täältä.
Yrittäjänaiset on myös Naisjärjestöjen Keskusliiton jäsen, jonka kuntavaaliohjelmaan 10 TASA-ARVOTEKOA KUNTIIN, voit tutustua tästä.
Naisia tarvitaan ehdolle
Kannustamme naisia ryhtymään kuntavaaliehdokkaiksi ja äänestämään aktiivisesti 13.6.2021 järjestettävissä kuntavaaleissa.
Kunnat ja kuntien päättäjät ovat lähinnä ihmisen arkea. Koulut, päiväkodit, terveyskeskukset, lähiliikenne, puistot ja kadut koskettavat meitä jokaista. Kunnan kehittyminen on jokaisen asukkaan kannalta merkityksellistä. Erityisesti koronakriisin jälkeen kunnan tekemillä päätöksillä vaikutetaan asukkaiden hyvinvointiin ja tämän päivän lasten ja nuorten tulevaisuuteen.
Yrittäjän kannalta kunnan tekemillä päätöksillä on paljon sekä lyhyt- että pitkävaikutteisia seurauksia. Kunnan elinvoima perustuu pitkälti yritysten tarjoamiin palveluihin ja työpaikkoihin. Elinvoimainen kunta pitää huolta alueensa yrittäjistä ja tarjoaa niille mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä.
Kunnan päättäjiksi tarvitaan yhtä paljon miehiä ja naisia.
Yrittäjänaisten kuntavaaliohjelman kärkitavoitteet
- Lisää naisia päättäjiksi
- Naisille lisää yrittämisen mahdollisuuksia
- Ammatinvalintoja tuettava yhä enemmän yli sukupuolirajojen
- Tasa-arvotyö näkyväksi
- Vihapuheeseen on puututtava
1. Lisää naisia päättäjiksi
Rohkaisemme kaikkia naisia ja etenkin yrittäjänaisia asettumaan ehdolle tai toimimaan toisen ehdokkaan taustatukena. Naisia on oltava ehdolla yhtä paljon kuin miehiä.
Naisten tulisi yhä rohkeammin asettua teknisen lautakunnan, maankäytön tai liikenteen lautakuntiin ja jaostoihin sekä tavoitella valtuuston, hallituksen ja lautakuntien puheenjohtajapaikkoja.
Naiset politiikassa
Tutkimusten mukaan tasapuolinen ehdokasasettelu vaikuttaa myönteisesti vaaleissa valituksi tulleiden sukupuolijakaumaan. Naisten osuus ehdokkaista on jäänyt kaikissa vaaleissa miehiä vähäisemmäksi. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta naisia myös valitaan vaaleissa miehiä vähemmän.
Kunnallisvaaleissa naisten osuus ehdokkaista on ollut kunnittain vaihdellen noin 40 prosenttia. Naisten osuus valituista on jäänyt ehdokas- ja ääniosuutta pienemmäksi ollen esimerkiksi vuoden 2017 kuntavaaleissa 39 prosenttia. Naiset äänestävät miehiä aktiivisemmin, mutta siitä huolimatta vaaleissa valitaan enemmän miehiä.
Suomessa ainoat lakisääteiset kiintiöt koskevat hallinnon valmistelevia toimielimiä. Kiintiöt ovat tasapainottaneet muun muassa kunnissa lautakuntien sukupuolijakaumia.
Vuonna 2009 julkaistun selvityksen mukaan eduskunnan valiokunnissa konsultoiduista henkilöasiantuntijoista naisia oli 34 prosenttia ja miehiä 66 prosenttia. Vuonna 2017 naisten osuus kuulluista asiantuntijoista nousi 41 prosenttiin. Eniten miesasiantuntijoita käytettiin talous- ja puolustuspolitiikan asioissa
Kiintiöistä huolimatta kunnanhallitusten puheenjohtajista miehiä on 69 % ja naisia 31 %. Naisten osuus on noussut tasaisesti vuodesta 1993, jolloin heitä oli 11 %. Sukupuolikiintiöistä säätävä pykälä astui voimaan vuonna 1995. Pykälän mukaan valtion ja kunnan toimielimissä tulee olla sekä naisia että miehiä vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu.
2. Naisille lisää yrittämisen mahdollisuuksia
Sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapaus on turvattava palvelusetelien laajalla käyttöönotolla, jotta pienet yritykset pääsevät myös mukaan tarjouskilpailuun. Erityisesti kotiin vietävät palvelut ovat usein naisyrittäjien tarjoamia palveluita. Naisten mahdollisuuksia yrittäjinä tulee lisätä mahdollistamalla yrittäjyys niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin varhaiskasvatuksessakin.
Kotiin vietävät palvelut mm. vanhuksille, vammaisille ja tukea tarvitseville perheille tarvitsee tulevaisuudessa yhä enemmän tekijöitä. Monelle naiselle avautuisi mahdollisuus yrittäjyyteen näiden palveluiden ympärille ja kunta hyötyisi monipuolisesta palveluntarjonnasta sekä yritystoiminnan mukanaan tuomista innovaatioista. Tulevaisuudessa yhä useampi haluaa itse valita palveluntuottajan.
Kunnat ovat isoja ostajia. Kunnan tulee hankinnoissa varmistaa, että pienet paikalliset yritykset pääsevtä mukaan julkisten hankintojen kilpailutukseen. Kunnissa on käytävä avointa ja selkokielistä keskustelua hankinnoista. Keskusteluissa tulee olla mukana virkamiesten ja luottamushenkilöiden ohella paikallisia yrittäjiä ja kuntalaisia.
Kuntien on selvitettävä ja tuotava julki oman tuotannon hinta ja asiakastyytyväisyys, jotta voidaan vertailla yksityisen palvelun hintaa ja laatua.
Naiset yrittäjinä
Yrittäjät ovat selvästi miesvaltaisempaa joukkoa kuin palkansaajat. Kaksi kolmesta yrittäjästä oli miehiä ja joka kolmas oli nainen vuonna 2017. Erityisen miesvaltaisia ryhmiä olivat maatalous- ja työantajayrittäjät, joista naisia oli vain noin yksi neljästä. Itsensätyöllistäjien sukupuolijakauma oli tätä hieman tasaisempi, samoin avustavien perheenjäsenten – joskin myös näissä ryhmissä naiset jäivät vähemmistöön.
Työnantajanaisten yritykset olivat yleisemmin hyvin pieniä, korkeintaan viiden työntekijän yrityksiä (73 %) kuin työnantajamiesten yritykset (68 %).
Itsensätyöllistäjien ammattiryhmärakenne on hyvin eriytynyt sukupuolen mukaan. Yli 40 prosenttia miehistä toimi vuonna 2017 rakentamisen, kuljetuksen ja teollisuuden ammateissa, naisista vain 5 prosenttia. Naisten tärkeimpiä ammattiryhmiä olivat palvelualan työntekijäammatit (mm. kampaajat, pienkauppiaat, hierojat) sekä kulttuuri- ja käsityöalojen ammatit.
Riippumatta lähtötilanteesta, miehissä on enemmän yrittäjähakuisia kuin naisissa. Siis myös silloin kun henkilö oli ollut työtön tai työttömyysuhan alla, miehet olivat lähteneet herkemmin yrittäjiksi omasta halusta (33 %) siinä missä naisilla korostui olosuhteiden pakosta yrittäjäksi ryhtyminen (39 %).
Miehet sijoittuvat naisia useammin ylempiin tuloluokkiin. Tätä selittää osittain se, että miehistä suurempi osa kuin naisista on hyvätuloisia työnantajayrittäjiä. Yrittäjämiehistä joka neljäs kuuluu ylimpään tuloluokkaan, naisista vain reilu 10 prosenttia
Yrittäjinä toimivat naiset ovat kuitenkin huomattavasti yleisemmin innostuneita työstään ja tyytyväisempiä siihen kuin miehet. Yrittäjänaisten innostus työstä ja tyytyväisyys siihen on erityisen silmiinpistävää, kun osuuksia verrataan palkansaajanaisten kokemuksiin.
Nuorimman lapsensa syntymän aikoihin yrittäjänä toimivista naisista joka neljäs oli jättänyt perhevapaan pitämättä. Niistä yrittäjistä, jotka olivat pitäneet perhevapaata, neljä kymmenestä ei ollut pystynyt pitämään vapaata niin pitkään kuin olisi halunnut.
3. Ammattivalintoja tuettava yhä enemmän yli sukupuolirajojen
Kunnilla on suurin mahdollisuus vaikuttaa lasten ja nuorten ammattivalintoihin. Varhaiskasvatuksessa, peruskoulussa ja sen jälkeisissä valinnoissa pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että nuori pystyisi tekemään valintoja aidosti oman mielenkiinnon mukaan välittämättä ennakkoasenteista. Asennekasvatusta tarvitaan kodeissa, mutta myös kaikkien niiden työntekijöiden keskuudessa, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten mielikuviin ammateista.
Kuntien tulee laatia varhaiskasvatukseen, perusopetukseen ja toiseen asteen kouluihin suunnitelma ammattivalintojen segregaatioon pienentämiseen.
Ammattien eriytyminen
Suomessa ammatit ovat voimakkaasti eriytyneet sukupuolen mukaan. Suomessa ammattien eriytyminen nais- ja miesenemmistöisiin aloihin on Euroopan jyrkintä. Euroopan komission tilaaman raportin mukaan vain 2 % suomalaisista työskentelee tasa-aloilla, eli aloilla joissa on vähintään 40 % naisia ja miehiä.
Naisten osuus yrittäjinä on viime vuosina hiukan kasvanut, mutta yhä vain reilu kolmannes yrittäjistä on naisia. Naiset ovat miehiä koulutetumpia, mutta siitä huolimatta hoivavastuu ja kotityöt keskittyvät enemmän naisille. Tutkimuksen mukaan naiset tekevät vuorokaudessa tunnin enemmän kotitöitä kuin miehet. Miehet taas tekevät ansiotyötä tunnin enemmän kuin naiset.
Naisen euro on yhä 84 senttiä ja osasyy siihen on naisten vähäisempi työaika ja naisten pitämät pitkät perhevapaat. Kun naisten ansiotaso on miehiä heikompi, johtaa se väistämättä siihen, että myös naisten eläkkeet ovat miesten eläkkeitä pienemmät. Naisten työeläke oli vuoden 2019 lopussa keskimäärin 69 prosenttia miesten eläkkeestä.
Vanhempainvapaiden kustannusten tasa-arvoinen jakaminen on tärkeä osa ratkaisua. Suomessa jako miesten ja naisten ammatteihin on yhä yhtä jakautunutta kuin 30 vuotta sitten. Naiset tekevät töitä naisten aloilla ja naiset myös perustavat yrityksiä naisten aloille. Tästä seuraa se, että naiset yrittäjinä ja työnantajina maksavat suuremman osan vanhempainvapaiden kuluista.
Naiset toimivat miehiä harvemmin työnantajana. Osaltaan siihen vaikuttaa naisvaltaisten alojen suuremmat riskit ja kustannukset perhevapaista. Lapsen hoitokulut ei pidä olla työnantajan kustannus.
Ammattien eriytyminen lähtee jo nuorten opiskeluvalinnoista. Ammatillisen koulutuksen sukupuolenmukainen eriytyminen on voimakasta.
Opiskelupaikan vastaanottaneiden sukupuolijakaumaa tarkasteltaessa kaikkein segregoituneimpia ovat seuraavat miesenemmistöiset tutkinnot: talotekniikka (99 % miehiä), kone- ja tuotantotekniikka (97 % miehiä), sähkö- ja automaatioala (96 % miehiä), sekä tieto- ja tietoliikennetekniikka (97 % miehiä). Myös muutamat naisenemmistöiset alat ovat voimakkaasti segregoituneita: hiusala (97 % naisia), sekä sosiaali- ja terveysala (88 % naisia). Suhteellisen saman verran naisia ja miehiä haki näistä 12 tutkinnoista vain ravintola- ja catering-alalle (55 % naisia ja 45 % miehiä) sekä liiketalouteen eli kaupalliselle alalle (45 % naisia ja 58% miehiä).
4. Tasa-arvotyö näkyväksi
Jokaisen kunnan tulee henkilöstökertomuksissaan tuoda esille naisten ja miesten palkat ja niiden eroihin vaikuttavat syyt.
Kuntien tulee laatia tasa-arvosuunnitelma ja seurata sitä. Tasa-arvo on tärkeää niin tytöille kuin pojille. Pojilla on tyttöjä suurempi vaara syrjäytyä, kun taas tytöillä on poikia useammin vahvoja itsetunto-ongelmia.
Perhevapaat jakautuvat epätasaisesti
Pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset isät ovat häntäpäässä vanhempainvapaiden käytössä. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Tutkimusten perusteella isille korvamerkityt kiintiöt johtavat perhevapaiden tasaisempaan käyttöön.
Kahden vanhemman perheissä isän vanhempainvapaan käyttö on yhteydessä äitien asemaan työmarkkinoilla. Korkeasti koulutettujen äitien puolisot pitävät muita yleisemmin vanhempainvapaata.
Kotihoidon tukea käytetään 82 prosentissa perheistä vanhempainvapaan jälkeen ainakin jonkin aikaa. Lasta hoitaa melkein aina oma vanhempi, joka lähes poikkeuksetta (93 %) on äiti. Pitkillä perhevapailla on iso merkitys naisten palkkaan ja eläkkeeseen.
Kunta isona työnantajana pystyy omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että perhevapaiden jakautuminen miesten ja naisten välillä tulee näkyväksi. Avarakatseinen, moderni ja tulevaisuuteen katsova kunta kannustaa myös isiä pitämään perhevapaita.
Tasa-arvoa on se, että vanhemmuutta arvostetaan ja vanhempainvapaat jakautuvat mahdollisimman tasaisesti. On koko yhteiskunnan etu, että naisten ja miesten resurssit hyödynnetään mahdollisimman tasapuolisesti.
Korona vaikuttanut erityisesti naisten ammatteihin
Korona on vaikuttanut voimakkaasti naisvaltaisiin aloihin. Maaliskuun puolivälin jälkeen työttömäksi jääneitä ja lomautettuja on kaikkein eniten majoitus- ja ravitsemistoiminnassa, kaupan alalla sekä hallinto- ja tukipalveluissa.
Naisten työssäkäyntiä vaikeuttaa huomattavasti se, että koulut ja päiväkodit ovat olleet kiinni ja lapset kotona. Lisäksi pienestäkin oireesta lasta ei voi viedä päiväkotiin.
Perheiden tyypillisen työnjaon perusteella tämä lisää enemmän naisten kuin miesten taakkaa kotitöissä. Yksinhuoltajat, joista moni on muutenkin taloudellisesti ahtaalla, joutuvat kaikkein kovimmille.
5. Vihapuheeseen on puututtava
Usein kuulee väitettävän, että poliitikon, päättäjän tai muuten julkisen henkilön pitää kestää kovaakin kritiikkiä. Tämä ei pidä paikkansa. Kaiken kritiikin tulee aina kohdistua asiaan eikä henkilöön. Kenenkään ei tarvitse kestää omaan persoonaan kohdistuvaa arvostelua, uhkailua tai häirintää.
Vihapuhe kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Vihapuhetta kitketään parhaiten ihmisten omalla käyttäytymisellä ja toistemme kunnioittamisella. Vihapuheeseen on jokaisen meistä puututtava.
Vihapuhe pitää tuoda näkyväksi ja asiattomaan käytökseen tulee aina puuttua. Somessa kannattaa aina myös ilmiantaa vihapuhe.
