Kolme aiempaa vuoden Yrittäjänaista kertoo mitä heille kuuluu nyt

Teksti Annamari Typpö

Ritva Haukkala

”Itseensä pitää luottaa”

Olit liiton puheenjohtaja 1984–1989 ja mukana valmistelemassa vuoden yrittäjänaisen tunnustuspalkintoa. Mistä idea tuli?

Suomen liike- ja virkanaisten liitto oli valinnut [vuodesta 1955 lähtien] vuoden naisen, ja aloimme ajatella, että meidänkin pitäisi perustaa vastaava palkinto ja nostaa sillä lailla naisyrittäjyyttä esiin. Yhdistykset lähtivät innokkaasti mukaan, ja sponsoriksi saimme Osuuspankkien keskusosakepankin.

Mitä valinta vuoden 1990 yrittäjänaiseksi sinulle itsellesi merkitsi?

Koin sen kiitoksena kovasta työstä ja merkkinä siitä, että me naiset arvostamme ja tuemme toinen toisiamme. Vuoden yrittäjänainen on esikuva, jota kohti toiset voivat pyrkiä.

Mikä on tärkein oppisi yrittäjävuosilta?

Itseensä pitää luottaa ja toisaalta osata pyytää apua ajoissa, kun tuntuu, että oma osaaminen tai omat voimat eivät riitä. Minun alallani tuntuu olevan kunnia-asia, että lomia ei pidetä, mutta kyllähän kalustoakin huolletaan, joten miksi ei sitten pitäisi itsestään huolta. Väsyneestä yrittäjästä ei ole kenellekään iloa. On henkilökunnankin etu, että yrittäjä on voimissaan, hyväntuulinen ja terve.

Mitkä ovat parhaat muistosi järjestötoiminnasta?

Olin liiton puheenjohtaja aikana, jolloin naisyrittäjyys alkoi saada arvostusta yhteiskunnassa. Edelliset sukupolvet olivat keränneet verkostoja ja rahaa toimintaan, ja sitten oli meidän vuoromme takoa, kun rauta oli kuuma. Olin esimerkiksi avaamassa [kauppa- ja teollisuusministeriön naisyrittäjille ja yrittäjiksi aikoville naisille tarkoitettua] Ladies Business School -koulutusohjelmaa.

Toimiminen yhdessä muiden yrittäjänaisten kanssa oli antoisaa ja sain aina sydämellisen vastaanoton ja vankan tuen jäseniltä, kun kiersin ympäri Suomea heitä tapaamassa. Siitä on paljon ihania muistoja.

Ritva Haukkala
Syntynyt vuonna 1943.

Valittiin vuoden yrittäjänaiseksi 1990, jolloin hän oli 35 henkeä työllistäneen perheyrityksen Tilitoimisto Haukkalan hallituksen puheenjohtaja ja pyöritti
alusasuliike Rousettea Seinäjoella.

Toimi Suomen Yrittäjänaisten
puheenjohtajana 1984–1989.

Saara Sinivuori

”Olen ollut monessa paikassa ensimmäinen nainen”

Olet vuoden yrittäjänainen 1996. Mitä sinulle kuuluu nyt?

Jäin eläkkeelle vuonna 2010, jolloin poikani otti perheyrityksemme hoitoonsa. Se oli iloinen asia, mutta ajattelin, että minullakin pitää vielä olla oma hiekkalaatikko. Siksi ostin Aleksin Ravintoloihin kuuluneen Henriksin itselleni ja johdan sitä edelleen.

Olen sillä tavalla nyrjähtänyt, että olen kiitollinen elämästä, vaikka se onkin ollut monimutkaista. Aurinko nousee silti joka aamu.

Mitä neuvoja antaisit uudelle yrittäjälle?

On tärkeää, ettei kuormita itseään liikaa ja koettaa pitää positiivisen asenteen. Nykyään huolehditaan ihmisten kunnosta. Kun minä aloitin, kukaan ei puhunut yrittäjän jaksamisesta. Joskus lääkäri sanoi, että voisit mennä kuntosalille, mutta kun hän ei perustellut neuvoaan, en tullut menneeksi. Tässä suhteessa kehitys on ollut huikeaa.

Kaikkein tärkeintä yrittäjälle on kuitenkin ammattitaito ja intohimo tekemiseen. Jos koko ajan laskee tunteja ja niille hintaa, ei mistään tule mitään. Joku vanha viisas on joskus sanonut, että kun nautit työstäsi ja teet sen huolella, tulokset alkavat pikkuhiljaa näkyä. Minun elämässäni on käynyt juuri näin.

Miten yrittäjänaisen asema on muuttunut?

Aiemmin saattoi käydä niin, että kun joku mies soitti yritykseen ja minä vastasin, hän kysyi, voisiko saada johtajan puhelimeen. Yllätys oli suuri, kun johtaja olinkin minä. Nykyisin ymmärretään, että nainenkin voi olla johtaja.

Olen itse ollut hirveän monessa paikassa ensimmäinen nainen: Pirkanmaan Yrittäjien hallituksessa, Tampereen kauppakamarin hallituksessa ja viiniseurassa esimerkiksi. Nyt muitakin naisia jo on, mutta saisi meitä edelleen olla enemmänkin mukana.

Saara Sinivuori                   
Syntynyt vuonna 1941.

Valittiin vuoden yrittäjänaiseksi 1996, jolloin hän toimi vuonna 1972 perustamansa Aleksin Ravintolat Oy:n toimitusjohtajana Tampereella.

Toimii edelleen alalla ja johtaa ravintola Henriksiä, jonka osti jäädessään eläkkeelle vuonna 2010.

Liisa Pikkujämsä

”Siirryn eläkkeelle vähitellen”

Mitä valinta vuoden 2001 yrittäjänaiseksi sinulle merkitsi?

Se oli osoitus siitä, että toimintamme oli huomattu. Vuosi oli antoisa, ja valinnastani tehtiin sen verran lehtijuttuja, että bisneskin hyötyi. Huomioiminen tuntui hyvältä

Mitä elämääsi kuuluu tällä hetkellä?

Olen vielä työelämässä ja vedän yritystä yhdessä mieheni kanssa, vaikka teemmekin kevennettyä päivää. Yrityksen mahdollinen jatkaja on tulossa perheen ulkopuolelta, ja hän on nyt toista vuotta perehtymässä suunnitteluun ja yrityksen johtamiseen. Yrittäjyys on ollut minulle elämän sisältö. Olisin voinut jäädä eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, mutta olen halunnut jatkaa yrittämistä, koska se on mielenkiintoista. Ei tämä tunnu raskaalta, kun työpanokseni vähitellen kevenee.

Mikä on tärkein oppisi yrittäjävuosilta?

Tietynlainen joustavuus ja nöyryys asiakkaiden suuntaan. Pitää tehdä sitä, mitä asiakkaat toivovat, eikä vain sitä, mitä itse haluaa. Vuorovaikutus on tärkeää: kannattaa haistella trendejä, ottaa asiakkaiden odotukset ja palaute huomioon ja muuttaa tarvittaessa suuntaa.

Missä koet onnistuneesi?

Paras onnistuminen on Japanin kaupan ylläpitäminen. Yhteistyö japanilaisten kanssa alkoi vuonna 1995. Teemme sinne räätälöityjä vaatteita, joita myydään vähän kuin arvoesineitä, 1500–2000 euron hintaan. Japanin markkinoille ei ole ihan helppoa päästä, meillä oli onneakin matkassa. Kaikki alkoi isosta lehtimainoksesta, joka toi meille kumppaniksi kolme maahantuontiyritystä. Kaksi niistä jatkaa edelleen, kummassakin on jo toinen sukupolvi ohjaksissa. Teemme vuorovaikutteista yhteistyötä. Esittelemme mallipiirrokset heille ja he tekevät muutosehdotuksia ja valitsevat myyntiin ne, joiden uskovat menevän kaupaksi. Mutta maailma muuttuu ja niin pitää meidänkin, jotta myös uudet sukupolvet löytävät tuotteemme. Meidänkin pitää mennä verkkoon ja muuttaa mallistoa edullisempaan suuntaan, sillä kalliita vaatteita on vaikea myydä verkkokaupassa. Ajan hermolla pitää pysyä.

Liisa Pikkujämsä
Syntynyt vuonna 1948.

Valittiin vuoden yrittäjänaiseksi 2001.

Perusti vuonna 1981 toiminimen, joka muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1994. Toimii edelleen naisten vaatteita valmistavan Unica Fashion Oy:n toimitusjohtajana.

Lue koko Yrittäjänainen -lehti tästä


Artikkeleita: