Köyhyys. Ilmastonmuutos. Eläkeyllätys. Väkivalta Euroopassa. Isis. Ukrainan sota. Epäonnistunut ministeri.
Nämä ovat yhden ainoan Suomen Kuvalehden (35/2014) isoimpien juttujen aiheet viime syksyltä. Isis syöksyy silmille jo kannesta isoin punaisin kirjaimin naamiomiehineen ja konekivääreineen. Lehdessä ei ollut yhtään isompaa myönteistä juttua.
Sanomalehdissäkin irtisanomisuutiset näyttävät saavan enemmän palstatilaa kuin myönteiset talousuutiset. ”Talousviisaiden” taantumaennusteet ovat TV-uutisten vakioaiheita.
Lopettakaa jo. Ei jaksa enää!
Joku voisi hyvällä syyllä vinkata: Käännä kanavaa. Tilaa joku ihana naisten lehti. Vaihda sanomalehtesi vaikka Aku Ankkaan. Mutta sehän ei ratkaise ongelmaa.
Väitetään, että myönteiset uutiset eivät myy, vain kielteiset uutiset myyvät. Minä väitän myös, että toimittajakunta, johon itsekin lukeudun, pitää itseään sitä fiksumpana, mitä kriittisempi se on. Ikään kuin epäkohtien esiin nostaminen olisi jotenkin hohdokkaampaa, kiillottaisi ammatillista egoa ja olisi objektiivisempaa journalismia kuin myönteisten tapahtumien tuominen päivän valoon.
Muutenhan asialla ei olisi mitään merkitystä — että kirjoitellaan ihan mitä vaan, ketä kiinnostaa — mutta kun medialla on taipumus vaikuttaa. Kun taantumasta jauhetaan tarpeeksi paljon, se toteuttaa itse itseään. Mitä enemmän siitä paasataan, sitä varovaisemmiksi ihmiset käyvät — hekin, joilla ei ole mitään taloudellista hätää.
Enkä nyt väitä, että Suomen ja Euroopan talousvaikeudet olisivat median aiheuttamia. Eivät tietenkään ole. Mutta ansiokkaasti media on surusanomaa levittänyt.
En väitä sitäkään, etteikö ikävistä asioista saisi kertoa. Tietysti niistäkin pitää uutisoida, kun niillä on yleistä merkitystä. Mutta kun painotus eli juttujen saama ohjelma-aika tai palstatila, otsikoiden ja kuvien koot jne. kallistuu selvästi negatiivisten aiheiden puolelle, maailmankuva vääristyy ja ihmiset valtaa tyytymättömyys kaikkeen ja kaikkiin.
Myös media Suomi-talkoisiin
Jos 500 työntekijän irtisanominen on uutinen, eikö tänä päivänä ole iso uutinen myös se, jos joku työllistää vaikkapa viisi tai kymmenen työntekijää? Jos se on uutinen, että yritys lopettaa toimintansa, eikö sekin ole uutinen, että yritys perustaa uuden toimipisteen ja laajentaa?
Kyllä näitäkin juttuja onneksi näkee, mutta juuri nyt tällaisia myönteisiä uutisia tarvitaan paljon enemmän. Nyt myös toimittajat voisivat osallistua Suomi-talkoisiin kaivamalla esiin onnistumisia ja menestystarinoita. Tällä hetkellä, kun olemme kärvistelleet taantuman kourissa jo seitsemän vuotta, viimeistään nyt pitäisi ottaa käyttöön kaikki keinot saadaksemme luotua suomalaisille uskoa tulevaan. Kyse ei ole mitättömästä asiasta. Kyse on siitä, onko suomalaisilla työtä ja leipää.
Samalla tavalla kuin jatkuva kielteisyys ja valittaminen tarttuvat muihin ihmisiin, lamaannuttavat ja jarruttavat kehitystä, samalla tavalla myönteisten asioiden esiin nostaminen ruokkii itseään ja synnyttää uutta.
Hyviä uutisia
Kauppalehti kirjoittaa: Kansalaiset uskovat Suomen talouden hiljalleen kohenevan (kauppalehti.fi 27.1.). Myös pk-yrityksissä odotetaan jo parempia aikoja (kauppalehti.fi 5.1.).
Tilitoimisto Talenomin barometrin mukaan Pk-yritysten liikevaihto ajanjaksolla 12/2013—11/2014 oli 0,2 prosenttia suurempi kuin vastaavalla jaksolla vuotta aiemmin. Yritysten kassoissa oli 0,3 prosenttia enemmän rahaa vuoden takaiseen ajanjaksoon verrattuna. Palveluyritysten liikevaihdot kasvoivat syksyllä noin neljän prosentin tahtia. Rakentaminen kasvoi syksyn aikana noin 1,5 prosenttia (talenom.fi).
Nämä hyvät uutiset löysin netistä muutamassa sekunnissa.
Raija Tuominen
Yrittäjä, toimittaja
Oulun seudun yrittäjänaisten puheenjohtaja
Suomen Yrittäjänaisten hallituksen jäsen