Oppirahojen kautta onneen

Teksti Annamari Typpö Kuva Päivi Ryhtä

Lama oli kaataa sukulaistensa lainoja taanneen Teija “Tessu” Penttilän parturi-kampaamon. Selviytymiseen tarvittiin sitkeyttä ja taisteluhenkeä. 

Kun forssalainen Teija ”Tessu” Penttilä 35 vuotta sitten lainasi isoisältään rahaa parturi-kampaamonsa ensimmäisen kuukauden vuokraa ja avajaismainosta varten, hän ei vielä tiennyt, millaisia oppirahoja tulisi myöhemmin maksamaan toisten ihmisten lainanhoito-ongelmista.

Oman yrityksen perustaminen oli 19-vuotiaana parturi-kampaajaksi valmistuneelle Penttilälle luonteva vaihtoehto, sillä alan palkkataso ei nuorta ja innokasta tekijää tyydyttänyt.

”Silloin ei ollut mitään vuokratuolimeininkiä, joten vuokrasin kokonaisen kampaamon äitiyslomalle jääneeltä yrittäjältä. Siellä oli kaikki laitteet ja aineet, joilla pääsin alkuun”, Penttilä muistelee.

Alun perin vuodeksi tehtyä vuokrasopimusta jatkettiin ensin toisella vuodella, ja sitten Penttilä päätti ostaa liikkeen omakseen.

”Kampaamo oli toiminut 50-luvun lopulta asti, ja sillä oli hyvä vakioasiakaskunta, mutta halusin tehdä liikkeestä itseni näköisen. Irtaimistosta ostin vain pesupaikan ja puhelinosakkeen.”

Ensimmäiset vuodet vauhti oli hyvä. Asiakkaita riitti, omaisuus karttui asunnolla ja autolla. Sitten tuli 1990-luku ja maan historian pahimpiin kuuluva lama, joka kaatoi pankkeja, yrityksiä ja ihmisiä, kun rahoitusmarkkinoiden vapauttamista seurannut liiallinen luotonanto ja -otto johtivat kansantalouden ylikuumenemiseen ja pankkikriisiin.

Myös Penttilästä oli tulla laman uhri. Hän oli nimittäin lupautunut takaajaksi sukulaistensa lainoihin.

”Minulla sattui olemaan lähipiirissä yrittäjiä, jotka tarvitsivat rahaa yritystensä pyörittämiseen. Ei sitä vähän yli parikymppisenä miettinyt, että saattaisin vielä joutua maksamaan ne lainat itse.”

Niin siinä kuitenkin kävi. Lainat irtisanottiin, velalliset todettiin maksukyvyttömiksi ja pankit alkoivat periä rahojaan takaajana toimineelta Penttilältä. Velkojen yhteissumma oli lähes miljoona markkaa.

”Tajusin aika äkkiä, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta maksaa niitä normaalisti ulosoton kautta.”

Tilanne oli kurja myös yritystoiminnan kannalta. Luottotiedot menivät, maksukortit leikattiin kahtia ja osa tukkuliikkeistä ilmoitti, ettei voi enää tehdä laskutuskauppaa Penttilän kanssa, vaikka tämä olikin aina hoitanut yrityksensä asiat vastuullisesti.

Penttilä myi asuntonsa ja autonsa ja teki viikonlopputöitä ravintoloissa. Toivo selviytymisestä heräsi, kun velallisen ahdinkoa helpottamaan tähdännyt laki yksityishenkilön velkajärjestelystä tuli voimaan vuonna 1993. Forssan oikeusaputoimistossa kuitenkin katsottiin, ettei menettely koskenut yrittäjiä. Penttilää kehotettiin lopettamaan yritystoiminta.

”En nähnyt siinä mitään järkeä. Sitten en ainakaan olisi pystynyt maksamaan mitään. Eikä minulle ollut vaihtoehto, että jäisin viideksi vuodeksi pyörittämään peukaloitani ja odottamaan, että aika kuluu.”

Ongelmavyyhti lähti purkautumaan vasta, kun Penttilän puoliso otti asian puheeksi työpaikassaan, helsinkiläisessä asianajotoimistossa. Sieltä saatujen neuvojen turvin Penttilä jätti Forssan käräjäoikeuteen velkajärjestelyhakemuksen, joka hyväksyttiin.

 ”Käräjäoikeus vahvisti maksuohjelman, ja siitä se lähti rullaamaan. Mutta kylmää kyytiä se oli. Harmitti maksella sellaista, mikä ei ollut itse aiheutettua.”

Seuraavat kymmenen vuotta Penttilä eli niukasti. Rahaa ei ollut kuin välttämättömään, kaikki muu meni maksuohjelman mukaisiin lyhennyksiin. Kampaamon Penttilä siirsi välillä kotiinsa, kun muuton myötä tilaa tuli yhden huoneen verran lisää.

”Se oli kirjanpitäjäni kullanarvoinen neuvo, kun mietin, miten saisin painettua yrityksen kulut mahdollisimman alas.”

Velkajärjestelyvuosina taloutta kiristi myös äitiysloma. Penttilä oli velkajärjestelyn takia maksanut YEL-maksuja vain minimimäärän, joten äitiyspäivärahakin jäi pieneksi.

”Kuvittelin, että äitiyslomalla saisin ilman muuta vapautuksen lyhennyksistä, mutta oma jumppaamisensa oli siinäkin. Velkojat olivat sitä mieltä, ettei äitiysloma ole mikään este maksuille.”

Kiista eteni käräjäoikeuteen asti ja kääntyi lopulta Penttilän hyväksi.

”Kai sitä on jotenkin sitkeä, kun ei heti anna periksi. Ei minulla kyllä ollut vaihtoehtojakaan.”

Jälkikäteen velkajärjestelyvuodet tuntuvat melkoiselta opintomatkalta. Sen Penttilä on itselleen luvannut, ettei ikimaailmassa enää takaa kenellekään minkäänlaista lainaa. Itse hankintoja tehdessään hän on halunnut varmistaa, että omat säästöt tai muut vakuudet riittävät eikä takausta tarvitse pyytää keneltäkään muulta.

”Toki sellaista kurimusta kuin 90-luvulla ei pääse tulemaan, kun pankit eivät enää jaa lainoja yhtä leväperäisesti. Se oli oikeasti ihan hullua.”

Penttilän elämä yllätti vielä kerran. Kun maksuohjelma oli päättynyt, perhe alkoi remontoida asuntoaan huone kerrallaan. Urakka oli jo melkein valmis, kun tyttären huoneessa ollut televisio syttyi palamaan vuonna 2002. Palo ei onneksi levinnyt koko huoneistoon, mutta savu- ja nokivahingot olivat melkoiset. Kolme kuukautta meni hotellimajoituksessa eikä vakuutus korvannut tuolloin kotona toimineen yrityksen vahinkoja juuri lainkaan. Keskeytysvakuutustakaan ei ollut. Toiminnan naisena Penttilä pani pystyyn väliaikaisen liikkeen remontin ajaksi

”Se oli varmaan ensimmäinen pop up -liike ever!”

Nykyisin Penttilä pyrkii turvaamaan oman taloudellisen selustansa niin hyvin kuin mahdollista. Vaikka 35 vuotta toimineen parturi-kampaamon asiakaskunta on vakiintunut, ei seuraavasta kuukaudesta voi koskaan varmasti tietää. Penttilä sanoo esimerkiksi seuraavansa kuluja todella tarkasti. Hän on varautunut huolellisesti myös omaan terveyteensä liittyviin riskeihin.

”Olkapääni jouduttiin operoimaan vuonna 2007, ja silloin huomasin, ettei Kelan päiväraha ole hirveän suuri. Sen jälkeen olen hankkinut kaikki tarvittavat vakuutukset tulonmenetyksen varalle.”

Iän, kokemuksen ja kouluttautumisen myötä Penttilästä on tullut aiempaa suunnitelmallisempi. Suuri merkitys on ollut 2000-luvun puolivälissä suoritetuilla yrittäjän ammatti- ja erikoisammattitutkinnoilla.

”Siihen asti olin keskittynyt omaan tekemiseen ja tuskaillut, jääkö viivan alle mitään. Koulutuksessa opin katselemaan asioita ulkopuolisen silmin ja moni juttu muuttui. Suosittelen yrittäjyyskoulutusta kaikille aloittaville yrittäjille.”

Apua on ollut myös kirjanpitäjästä ja yrittäjäverkostoista.

”Minulla on ihan älyttömän hyvä kirjanpitäjä. Ei ole sellaista asiaa, jota en olisi häneltä voinut kysyä. Kun kerron, mikä ahdistaa ja puristaa, hän neuvoo eteenpäin. Hyvä kirjanpitäjä on yrittäjän kumppani.”

Forssan Seudun Yrittäjänaisten hallituksessa toista kertaa toimiva Penttilä on saanut tärkeää tukea myös yrittäjänaisten verkostolta, kotoa ja asiakkailta.

”Minulla on pitkäaikaisia, itseni ikäisiä asiakkaita, joilla on itselläänkin ollut monenlaisia elämänvaiheita. Heidän kanssaan olen pystynyt puhumaan avoimesti. On tärkeää, etteivät huolet ja murheet pääse paakkuuntumaan sisälle vaan niitä voi jakaa.”

Katkeruuskaan ei ole vieras tunne, Penttilä myöntää.

”Olisi sitä kaikenlaista itsellekin voinut kertyä, jos tämä kymmenen vuotta elämästä olisi jäänyt pois. Olisi voinut vaikka joskus pitää lomaa.”

Levon tärkeyden Penttilä sanoo oppineensa vasta viime vuosina. Nyt hän osaa jo olla itselleen armelias.

”Viimeksi kuluneina kahtena vuonna olen ihan kylmästi pannut liikkeen kiinni kaksi kertaa vuodessa ja pitänyt lomaa. Olkapäätkin saavat levätä samalla. Muuten ei tule työnteosta kohta mitään.”

Teija Penttilä
Syntynyt vuonna 1966.
Yritys T:mi Teija Penttilä perustettu 1985. Aputoiminimi Tyykilyyli tuli käyttöön 2012.
Liikevaihto oli noin 90 000 euroa vuonna 2019.

Talousvinkki yrittäjänaisille: Suunnittele ja tee laskelmia. Älä unohda seurantaa. Turvaa selustasi pahan päivän varalle.


Artikkeleita: