Olen työnantajayrittäjä ravintola-alalla. Yrityksemme työllistää tällä hetkellä noin 15 henkilöä.
Ravintola-alaa on kovasti koeteltu viime vuosina, ja se kyllä näkyy jo konkurssitilastoissakin. Uusimmat ennusteetkaan eivät hyvältä näytä, sillä alamme ahdingon ennustetaan vain jatkuvan.
MARAn järjestämässä seminaarissa käytiin läpi vuodenvaihteessa ja keväällä voimaan tulevia uusia lakimuutoksia ja asetuksia. Täytyy sanoa, että päivän jälkeen tunsin itseni aika lyödyksi. Niin paljon tuli asioita, jotka tulee huomioida ja henkilökunnalle perehdyttää.
Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa toimijoita mm. esteettömyyden osalta järjestämään kulkureitit kuntoon esim. tilapäisen liuskan avulla. Tämä katsotaan kohtuulliseksi mukautukseksi. Mikäli tämä asia ei ole siirtymisajan aikana hoidettu, katsotaan se syrjimiseksi.
Sama laki velvoittaa myös kohtelemaan kaikkia asiakkaita samanarvoisesti. Eli erilaiset alennukset tietyille ryhmille on tarkkaan mietittävä. Perusteltua on esim. lapsi-, eläkeläis- ja varusmiesalennukset, mutta esim. ”kaksi naista sisään yhden hinnalla” on jo eriarvoista kohtelua. Myös ikärajojen ravintoloihin täytyy olla hyvin perusteltuja.
Laki velvoittaa myös työpaikalla kohtelemaan kaikkia samaa työtä tekeviä samanarvoisesti. Tämä on mielestäni aika luonnollistakin, mutta kysymyksiä heräsi esim. työharjoittelijan ja kokemuslisien osalta. Eli pitäisikö juuri työuran aloittaneelle maksaa samaa palkkaa kuin alalla 20 vuotta toimineelle, koska he tekevät kuitenkin samaa työtä?
Päivässä käsiteltiin myös, kuinka toimia alkoholimainontaan tulevien muutosten kanssa, kuinka varautua huijariyritysten varalta, kuinka puuttua työpaikalla esiintyvään kiusaamiseen ja kuinka toimia sosiaalisessa mediassa. Työllistääkö esim. somen päivitys liikaa henkilökuntaa, ahdistaako se heitä yms.
Myös kansallinen asetus pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista astuu voimaan 1.4.2015. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että allergeenien ja yliherkkyyttä aiheuttavien ainesosien kertominen tulee pakolliseksi pakkaamattomien elintarvikkeiden osalta. Tieto tulee antaa asiakkaalle joko kirjallisesti tai suullisesti, mutta elintarvikeviranomaista varten tarvitaan kirjallinen reseptiikka. Pelkään tämän johtavan enenevässä määrin einesten käyttöön ravintolassa ja näin kokin ammattitaidon heikkenemiseen ja luovuuden tappamiseen.
Monta asiaa jäi kysymykseksi päähäni. Miten kaikki vaikuttaa kaikkeen? Kuinka muistaa ottaa kaiken huomioon? Kuinka toimia oikein?
Nähtäväksi jää..Mutta ehkä vielä jaksan yrittää.
Tiina Koski
Suomen Yrittäjänaisten hallituksen jäsen
Forssan Seudun Yrittäjänaiset
