Sari Essayah: Perhepolitiikka EU:n yhteinen haaste

Koko EU:n alueella väestö vähenee ja ikääntyy. EU:ssa kotitalouksien koko on pienentynyt keskimäärin 2,4 henkilöön ja kolmasosa lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella.

Vaikka sosiaalipolitiikka ei kuulu EU:n toimialueeseen, vaan jäsenvaltioiden, hyväksi havaittuja perhepoliittisia käytäntöjä kannattaa jakaa. Pohjoismailla on ollut tarjota hyvät perhevapaamallit ja päivähoitomahdollisuudet, joiden kylkiäisenä on saavutettu naisten korkein työllisyysaste EU:ssa. Pohjoismaat olivat pitkään suunnannäyttäjiä, ja perhevapaat pitkiä ja anteliaita, mutta monet maat ovat tulleet samalle tasolle tai menneet ohi.

Meillä taas olisi oppimista useissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa perheille myönnettävistä verovähennysmalleista; puhumattakaan perhekeskeisemmän kulttuurin omaksumisesta.

Lapsiperheitä tulisi tukea enemmän, jotta syntyvyys kasvaisi. Vain keskimäärin pari prosenttia EU-maiden kansantuotteesta käytetään perhetukiin ja erot maiden välillä ovat suuria. Siinä missä Tanska ja Luxemburg panostavat lähes 4 % BKT:aan perhetukiin, eteläisissä EU-maisaa jäädään alle prosenttiin.

Vuonna 2017 Virossa tehtiin uudistus, joka tarjoaa kolmilapsiselle perheelle 510 euroa kuussa lapsilisiä. Suomessa summa on 334 euroa. Viron lapsilisäuudistus on ollut jossain määrin kiistanalainen vaikutuksiltaan, mutta rahalla on ollut vaikutusta. Viime vuonna perheisiin syntyi kolmansia lapsia 500 enemmän kuin edellisvuonna.

Toinen hyvä esimerkki on Ranska, jossa on panostettu hyvään perhepolitiikkaan. Esimerkiksi lapsilisäjärjestelmää on kehitetty kauan, ja maksuton koulu aloitetaan aikaisin. Myös lapsiperheen tuloverotuksen vähennys on voimassa joissakin maissa, kuten Saksassa.

Kun Suomessa on kansalaisilta kysytty, niin tehokkaimpina keinoina syntyvyyden kasvuun on pidetty avun saantia lapsiperheiden arkeen, tuloverotuksen lapsivähennystä ja lapsilisien korotusta.
Lapsilisien ja päivähoidon maksujen lisäksi valtion pitäisi vauvatalkoissa katsoa vanhempainvapaiden pituuksia ja korvattavuutta sekä asuntopolitiikkaakin.

Erityisesti naisvaltaisia aloja ja naisyrittäjiä rasittaa vanhempainvapaiden kustannusten kasaantuminen. Kelan äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan päivärahat katetaan nykymallissa työnantaja- ja työntekijämaksuilla ja pienellä siivulla valtion osuutta. Malli on erityisen raskas pienyrittäjille. Pahimmillaan se lisää pätkätyötä, lykkää naisten lasten hankintaa jopa liian pitkään tai estää ylipäätään naisten palkkaamista.

Valtion on otettava isompaa osuutta vanhempainvapaiden kustannuksista. Nykyisin korvauksista sovitaan työehtosopimuksissa. Jos julkisen tahon korvausosuus olisi suurempi, työnantajiin kohdistuisi vähemmän rasitusta. Tämä olisi naisvaltaisille aloille ja yrittäjille suuri yhdenvertaisuuden tunnustus.

Tarvitsisimme lasten ja perheitten näkökulmasta lähtevää perhesuuntautunutta lähestymistapaa läpäisyperiaatteella moniin EU-toimiin. Konkreettisena tekona perhepolitiikka ansaitsisi oman ”vihreän kirjansa”, jossa perhepolitiikan EU-tason suuntaviivoissa analysoitaisiin perheiden tilanteita ja etsittäisiin ratkaisuvaihtoehtoja jäsenmaiden haasteisiin. Nimittäin hienoimmatkin innovaatio-ohjelmat ja tietoyhteiskuntastrategiat jäävät toteutumatta, mikäli kansakuntien perusta, lasten ja nuorten tulevaisuus, ei ole turvattu.

Sari Essayah, pj. KD, meppi 2009-2014

[email protected]


Blogissa: