Suunnitelmallista unelmointia

Anitta Herranen johtaa Parolan Rottinkia intohimoon ja intuitioon nojaten.
Aina kun yritys on ollut valmis siirtymään eteenpäin, Herranen on kuin sattumalta kohdannut alan osaajan, jolta on voinut pyytää apua.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva Salla Sinkkonen

Parolan Rottinki Oy:n Instagram-tilillä toimitusjohtaja Anitta Herranen valmistaa ruokaa ja hymyilee modernien ruukkujen keskellä. Kuvasarjassa on trendikäs lähikuva puisesta leikkuulaudasta. Päivityksen tekstissä mainitaan blogi, josta löytyy Herrasen yrttilevitteen ohje. Yrttejä, reseptejä, blogeja ja ruukkuja. Mitä ihmettä?

Rottinkihuonekaluistaan tunnetun yrityksen toiminta on ehtinyt mullistua moneen kertaan siitä, kun Anitta Herrasen vanhemmat, Toini ja Aulis Herranen, alkoivat vuonna 1967 valmistaa rottinkikalusteita. Parolan Kanunginmäessä sijaitsevan omakotitalon yläkerta oli perheen uusi koti, kellarikerros vanhempien rottinkiverstas. Alle kouluikäinen Anitta-tyttö leikki materiaalikasojen keskellä.

Herranen kasvoi yrityksessä. Pienestä pitäen hän auttoi vanhempiaan mutta vannoi, ettei koskaan päätyisi itse alalle. Läheltä näki, kuinka sitovaa vanhempien työnteko oli. Valmistuttuaan ylioppilasmerkonomiksi Herranen ei kuitenkaan löytänyt koulutustaan vastaavia tehtäviä – ja ajautui vanhempien yritykseen. Markkinointimerkonomi laski yrityksessä palkkoja ja teki toimistotöitä.

Yrityksen historiaan on sisältynyt lukuisia dramaattisia käänteitä. Yksi rajuimmista oli Aulis-isän yllättävä menehtyminen vuonna 1987. Herranen oli tuolloin äitiyslomalla, mutta palasi suunniteltua aiemmin töihin ja otti entistä enemmän vastuuta yrityksen toiminnasta.

Vuotta aiemmin Parolan Rottinki oli pakon edessä joutunut luopumaan omasta valmistuksesta, kun Indonesian hallitus oli kieltänyt rottinkiraaka-aineen viennin maasta. Tuotteet suunniteltiin edelleen Parolassa, mutta mallisto valmistettiin Indonesiassa. Siellä punottiin myös yrityksen suosituinta istuinta, kevyttä rottinkiriippukeinua.

Herranen korostaa toistuvasti, ettei yrityksen itse kannata tehdä kaikkea, jos suinkin on mahdollista hankkia asiantuntija-apua. Itse hän on käyttänyt esimerkiksi konsulttia, jonka kanssa lopullisen sukupolvenvaihdoksen aikaan hahmoteltiin Parolan Rottingin strateginen tiekartta pitkälle tulevaisuuteen.

Vuonna 2010 tytär lunasti yrityksen loputkin osakkeet itselleen. ”Ajattelin, että en ainakaan korkealta tipu, jos yritän saada yrityksen kunnolla toimimaan.”

Yhden dramaattisen käänteen lisää toi polyrottinki. Yhtäkkiä sekä huonekalukauppiaat että kuluttajat hullaantuivat muovisesta materiaalista. ”Ja minä mietin pääni puhki, miten me pääsemme myymään luonnonmateriaalia.”

Vaikka tulevaisuuden tiekartan laadinnasta on aikaa yli vuosikymmen, sen vaikutukset ovat Herrasesta yhä ilmeisiä.

”Pysähdyimme silloin suunnitelmallisesti miettimään, mitä yrityksessä kannattaisi tehdä. Kaikki visiot ovat jollain tavalla toteutuneet. Ilmeisesti ajatukset ovat säilyneet mielessäni kuvina tulevaisuudesta, jota kohti olemme menneet.”

Herranen korostaa intohimon, unelmien ja intuition merkitystä. Ne vaativat kuitenkin rinnalleen kunnolliset suunnitelmat ja tutkittua tietoa, jotta jokainen yrityksen työntekijä voi suunnata kohti samaa unelmaa. Pitää puhua samaa kieltä. Päämäärän tulee olla yhteinen ja selkeä.

Siksi Instagram- ja Facebook-päivityksiä tehdään suunnitelmallisesti. Työtekijöiden joukossa on markkinointiassistentti, jonka toimenkuvaan sosiaalinen media kuuluu. Viimeisen vuoden ajan yrityksessä on hyödynnetty hakukoneoptimointia, seurattu lukuja ja mietitty tarkkaan, mitä tehdään, mikä tuo tuloksia.

”Ihmisenä voisin edetä vain intuition varassa. Minulla on paljon sivupolkuja”, Herranen nauraa. ”Mutta tuloksia syntyy vasta, kun yhdistää intohimon suunnitelmallisuuteen. Kun innostuu, niin onnistuu, ja kun onnistuu, innostuu entistä enemmän.”

Parolan Rottinki toimi pitkään yrityskauppapuolella, tukkukauppana vailla kuluttajamyyntiä.

Oman verkkokaupan – suoraan kuluttajille – yritys avasi ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Samoihin aikoihin aukesi myös outlet-myymälä.

Herranen on kohdannut kuin sattumalta eri alojen osaajia, joiden kanssa tehty yhteistyö on lähtenyt viemään kohti seuraavaa etappia. Yksi sellainen on Kati Pilli-Sihvola, sosiaalisen median vaikuttaja Musta maalaistalo -blogista.

”Kati ihastui perinteisiin rottinkikalusteisiimme. Hän näki ne aarteina. Kati sai minut oivaltamaan, ettemme olleet millään tavoin hyödyntäneet markkinoinnissa sitä, että suurin osa malliston tuotteista on edesmenneen isäni suunnittelemia.”

Niinpä tuhansia suomalaisia yli puolen vuosisadan ajan keinuttanut riippukeinu brändättiin uudelleen. Se sai nimen. Siitä tuli luonnollisesti Aulis-riippukeinu. Isän aikanaan äidille suunnittelema tarjoiluvaunu taas nimettiin Toiniksi.

Pilli-Sihvolan myötä Herranen tutustui valokuvaaja Netta Tanholaan mainostoimisto Pixariuksesta.

”Tämän tehokaksikon avulla yritys alkoi näkyä uudella tavalla suoraan kuluttajille. Ensimmäinen askel kohti parempaa näkyvyyttä olivat hyvät tuotekuvat ja uudenlainen esite.”

Melko pian kaksikko myös suunnitteli kivijalkamyymälän uuteen uskoon.

Merkittävää oli myös sattumanvarainen kohtaaminen brändi- ja identiteettiasiantuntija Johanna Rosnell-Varjon kanssa. Hissipuheesta alkaneen yhteistyön seurauksena Herrasen yrityksen identiteettiä on hiottu entistä selvärajaisemmaksi ja hyödynnetty uudenlaisia verkostoja.

Vuonna 2018 oli strategiauudistuksen vuoro. Yritys muutti jakelukanavansa ja hinnoittelun. Draamaa ei tästäkään puuttunut. Huonekalukauppiaat kapinoivat. Pitkäaikaisten yhteistyökumppanuuksien irtisanominen kävi Herraselle fyysisesti kuormittavaksi.

Toisin kuin perinteiset huonekalukauppiaat, joille rottinkituotteet kuuluvat kesäsesonkiin, Herranen näkee rottingin ympärivuotisena huonekaluna muiden kalusteiden rinnalla.

Suoran kuluttajayhteyden puolesta puhuu myös Herrasen perheeseen ja yritykseen vuosikymmeniä karttunut materiaalitieto.

”Me myymme erityismateriaalista valmistettuja erikoistuotteita. On selvää, että meillä tiedetään parhaiten, missä rottinkia kannattaa käyttää, minne se ei sovi, miten materiaali käyttäytyy.”

Vieläkin Toini-äiti kutsutaan antamaan neuvoja, kun kuluttajat kyselevät ohjeita rottingin ylläpitoon ja korjaamiseen.

Läpinäkyvyyteen ja asiakaspalveluun keskitytään yrityksessä voimallisesti. Siksikin Herranen itse näkyy yrityksen sosiaalisen median kanavissa ja jakaa ruokaohjeitaan. Sisällöntuotantoa tehdään yhdessä mainostoimiston kanssa. Yksi ydinviesteistä on kertoa, mitä Hämeenlinnan lähettyvillä sijaitsevassa yrityksessä tehdään.

”Mitä ikinä yritys myykään, markkinoinnin pitää kohdentua lähelle ihmistä. Asiakkaat hakevat tuttuutta. Me haluamme esimerkiksi viestiä, että meillä on täällä ihan oikeita ihmisiä töissä.”

Rosnell-Varjon Skillville-yrityksen avulla on puolestaan kirkastettu yrityksen identiteettiä.

”Yrityksenä haluamme olla kuin turvallinen isoäidin syli, johon voi hakeutua. Samaan aikaan olemme vapaa ja villi kuin tutkija viidakossa.”

Yksi uusista, villeistä aluevaltauksista on yhteistyö keittiökalustevalmistajan kanssa.

Toinen on vuosikertamalliston lanseeraaminen.

Kesän alussa myyntiin tulee uudistettu versio Aulis-riippukeinusta. Aulis-isän aikanaan suunnittelema rottinkikeinu on saanut tänä vuonna nahkaiset sidokset. Ennakkotilauksessa ollut, rajallinen vuosikertamallisto on muotoilija Hinni Korpelan tulkinta klassikosta raheineen.

Samalla se on myös kurkistus yhteen Anitta Herrasen unelmista – kotimaisen nuoren suunnittelun saattamisesta yhteen rottingin kanssa. Varmasti siksi myös Instagram-kuvassa näkyy keraamikko Karoliina Viskarin suunnittelemia ruukkuja. Kun kuvaa tarkemmin katsoo, ruukkuja kiertää rottinkisidosnauha.

”Ensimmäinen askel kohti parempaa näkyvyyttä saatiin hyvien tuotekuvien avulla.”

Anitta Herranen
Syntynyt vuonna 1961.
Yritys perustettu 1967.

Vinkki kanssayrittäjille: Opettele Instagramin käyttö. Hyvät tuotekuvat, läpinäkyvyys toiminnassa ja viestinnässä – niillä pääsee jo pitkälle. Jos taitoa puuttuu, neuvoja voi kysyä vaikka oman alan järjestöistä. Tutustu rohkeasti toimialasi somevaikuttajiin. 


Artikkeleita: