Minulle tulevaisuuden ennustaminen on aina ollut vaikeaa. Edes tulevaisuuteen varautuminen ei ole aina tuntunut helpolta. Tapanani on ajatella turhan optimistisesti. Viime vuodet ovat kuitenkin osoittaneet, että kaikkea sellaista, mitä ei uskoisi tapahtuvan, voi silti tapahtua.
Vaikka tulevaisuutta ei osaa ennustaa, erilaisia skenaarioita voi aina rakentaa tai kuvitella. Myös niitä kauhuskenaarioita. Jos on valmiiksi miettinyt, miten pitää toimia, kun kotona syttyy tulipalo, osaa toimia myös sitten, kun tilanne on oikeasti päällä. Sama koskee yritystoimintaa. Ei riitä, että toimii, kun asiakkaita ei enää ole tai rahat ovat lopussa. Pitää toimia heti kun kytee.
Itse en tunnista heikkoja signaaleja, vaan minulle signaalit tulevat usein päin pläsiä. Tai ehkä en ole halunnut uskoa niihin. Varsinkaan negatiivisiin. Kun perhevapaauudistusta tehtiin, halusin vilpittömästi uskoa, että perhevapaiden jakautuminen lähtee tasaantumaan heti uudistuksen jälkeen. Näin ei käynyt, vaan 90 prosenttia isistä haluaa luovuttaa maksimimäärän vanhempainpäivärahapäivistään äidille. Kelasta on jopa kysytty, voisivatko isät luovuttaa päiviä äidille enemmänkin.
Tottumukset elävät syvällä ja uskomukset vielä syvemmällä. Moni olettaa, että vähemmän tienaavan kannattaa jäädä hoitamaan lasta kotiin. Näin ei kuitenkaan usein ole.
Uskon tulevaisuuteen ja sen tuomiin positiivisiin muutoksiin edelleenkin optimistisesti. Mutta muutos ei tule yksin, siihen tarvitaan naisjärjestöjä ja Yrittäjänaisia.
Carita Orlando
toimitusjohtaja
