Yrittäjänaiset esiin – Paula Kerola

”Pyyhkimään Äiti-rakas!” kuvaa perheyrittäjyyttäni parhaimmillaan. Yllättäviä tilanteita ja sattumuksia, jatkuvasti muuttuvia suunnitelmia, eritteitä ja uskomattomia tapahtumaketjuja sekä ennen kaikkea onnistuneita onnen hetkiä. Olen virallinen pyyhkijä niin privaattielämässä kuin yrityksen toimitusjohtajana – Paula Koo, kaikentietokeskus hyvää päivää!

Olen 38-vuotias kolmen, kohta neljän lapsen äiti, kuopuksemme syntyy hetkenä minä hyvänsä. Lisäksi toimimme tukiperheenä kahdelle lapselle. Meillä on mieheni kanssa mielekkään vapaa-ajan palveluja myyvä yritys Matrocks Oy, jonka asemapaikka on Pirkanmaa. Liikkuvana toimijana toimimme koko Suomen alueella sekä myös ulkomailla.

Olen aloittanut yrittäjätaipaleeni 80-luvulla, toimimalla äitini osto-, myynti- ja antiikkiliike Leskirouvan tehtävissä kivijalkayrityksessä sekä messuilla.

Oma ensimmäinen yritykseni perustettiin kahdeksan muun naisen kanssa osuuskuntamuotoisena. Kulttuuriosuuskunnan matka oli paras koulu yrittäjyyteen. Yhdeksän nuorta, eri tasolla työtöntä sosiokulttuurisen työn ammattilaista perustivat vuonna 2015 erilaisia osallistavia, esittäviä ja tuotantopalveluita tarjoavan yrityksen. Vaikka oppirahat olivat isot, himo yrittäjyyteen oli kasvanut. Vuonna 2007 perustin sote-puolelle oman toiminimen, joka tarjosi tuetun vapaa-ajan palveluja. Kaikki palvelut ja tuotteet ovat olleet myyntikelpoisia oman yrittäjyyden alkuajoista lähtien ja niitä myydään edelleen tänä päivänä yhden yrityksen, Matrocksin alla. Järjestimme toiminnan yhden yrityksen alle vuonna 2012 mieheni Akselin kanssa, josta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää omien sanomisiensa mukaan.

Ryhdyin yrittäjäksi kulttuurialan työttömyyden vuoksi. Oli pakko synnyttää itse oma työpaikka. Työttömänä olo ei innosta tätä likkaa. Yrittäjyyden ilona koen oman potentiaalin täyshyödyntämisen sekä oman mukavuusalueen alituisen ylittämisen epämukavuusalueelle. Oman idean jalostuminen valmiiksi, asiakkaan ostamaksi palveluksi ja tuotteeksi on hienointa. Joku ostaa ongelmaansa ratkaisun meiltä, jes!

Jatkuva nöyryys ja nöyryytys AY:n puolelta syö iloa: riistäjä, keplottelija, työntekijän alistaja! Ei tunnu mukavalta, kun syytökset perustuvat jonkun harhaiseen todellisuuteen. B-luokan kansalaisuuden hyväksyminen ottaa kipeää. Oma valinta kyllä mutta omat lapset eivät saisi valinnastani kärsiä.

Tulevaisuudessa tavoitteenani on olla paras työpaikka itselle ja työyhteisölle ja muuttaa maailmaa paremmaksi.

Suomen valtio estää tällä hetkellä perheeni yhdessäolon. Äitiysvapailla ei saa tehdä kuin sunnuntaisin töitä. Olen ajanut jo pitkään sitä, että työnteko ei olisi aikasidonnaista, vaan jokaisella olisi oikeus tienata vähintään saman verran kuin työtön saa tienata ilman sanktioita. Se, että vastaan sijaisen kysymykseen minuutin verran, tai vaikka sekunnin, vie minulta koko päivän ansion. Se on täysin kohtuutonta. Kun isäntä on vapaalla sunnuntaina, joudun itse sorvaamaan ja täten perheen ainoa, yhteinen vapaapäivä katoaa. Lisäksi perhevapailla olevien työntekijöiden halu tehdä vapailla töitä, tapetaan.

Olen myös ajanut ns. elämänmuutoslainaa, tuloksetta. Yrittäjyyden ja perheen yhteensovittamista sekä muita yllättäviä tilanteita elämässä pitäisi mielestäni tukea. En minä lainaa pelkää, mutta ei meitä pitäisi rankaista kohtuuttomilla sijaiskuluilla ja pakolla ottaa tuhdin korkoista rahoitusta omien perhevapaiden vuoksi. Työntekijöille maksetaan, kun he lisääntyvät. Yrittäjävanhempi maksaa, että saa lisääntyä.

Varhaiskasvatuksesta lähtien, jokaisen kansalaisen pitäisi ymmärtää yrittämisen perusteet, oman työn kulut kaikkinensa ja sen, että Kela ei totisesti maksa äitiyden kuluja, vaan ne lankeavat sille epäonniselle yrittäjälle, jonka työntekijä tai puoliso sattuu raskaaksi tulemaan. Vauva on yksinomaan hieno asia ja vauvakulut pitää tasata nythetijasassiin!

Yrittäjänaiset on. Voimavaran käsittää vasta, kun uskaltautuu toimintaan mukaan. Olen saanut olla ihana ja kamala yrittäjänaisten seurassa. Olen hyötynyt verkostosta privaattielämässäni saaden elinikäisiä ystäviä sekä puhtaasti bisneksen puolella euroja kassaan ja löytänyt viime hetken tulipalon sammuttajat näistä taitavista naisista. Paikallisyhdistykseni Tampereen Seudun Yrittäjänaiset valitsi minut Vuoden Yrittäjänaiseksi vuonna 2016 ja se palkinto on kantanut minut kuolemanlaaksosta tähän päivään. Sen merkitys oli valtava.

Yrittäjänaisia tarvitaan. Edunvalvontatie on tuskallisen pitkä ja hidas, mutta kyllä me naiset saadaan asioita maaliin!

Teksti: Paula Kerola


Blogissa: