Yrittäjänaiset esiin – Tarja Keen

Idea yrityksen perustamisesta sai alkunsa syöpähoitojen aikana. Sytostaattineulat kädessä sairaalasta käsin hoidin toisen yrityksen ulkomaankauppaa ja toimitusjohtajan virkaa, kunnes joko lääkäri hermostui tai taju lähti. Olin sopinut työnantajan kanssa työn hoitamisesta sairaudesta huolimatta, sillä ulkomaan yhteydet, tilaukset ja laskutukset oli vaan hoidettava. Asiakkailta tuli jatkuvasti pyyntöjä, että markkinoille kaivattiin jotain uutta, trendikästä, värikkäämpää ja suomalaista. Yrityksellä oli silloin varastoa ja markkinointia hoitamassa Tuula Pekkala, jolla uudet tuoteideat ja taitelijan lahjakkuus suorastaan pursusivat ilmoille. Meidän ehdotukset tehdä uutta eivät kuitenkaan olleet silloisen työnantajan suunnitelmissa ja ne hylättiin kerta toisensa jälkeen.

Peruukki päässä istuin taksissa matkalla Vaasaan sädehoitoihin ja läppäri sylissä pyörittelin laskelmia oman yrityksen kannattavuudesta. Sain Tuulan innostumaan ideasta lähteä yrittäjäksi kanssani. Lisäksi sain neuvoteltua isoimpien asiakkaiden kanssa yhteistyön jatkuvuudesta sekä sain silloisen tehtaan jatkamaan tuotantoa meidän kanssamme. Tuulan kanssa yrittäjinä täydennämme toisiamme: minä olen Rouva Numero ja hän on Rouva Väri.

Siitä se sitten lähti.

Neljän lapsen täyspäiväisellä yksinhuoltajalla (lasten isä asuu Englannissa) on vanhempain vartteja x 4, hammaslääkäreitä x 4, harrastuksia kolme kertaa viikossa x 4, joku aina kipeänä x 4, läksyissä auttamista x 4, talvella kouluun viemistä ja hakemista x 4, jne. Jokainen yrittäjä-äiti tietää, mitä lasten ja yrityksen yhdistäminen parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. Parasta on se vapaus tehdä töitä kellonajasta riippumatta, mutta se on joskus myös kirous, kun huomaat, että olet koko päivän juossut pelkästään lasten asioilla ja työt edelleen odottavat tekijäänsä. Ja kuinka vaarallisen helposti töiden tekemisestä yöllä tulee rutiini. Ajankäyttö ja työstä irtautuminen on haastavinta. Alkuvaiheessa haasteena on myös raha. Palkan maksaminen itselle on aina viimeisenä listalla ja muutaman kerran olen joutunut miettimään, mitä 4 eurolla saisi ruokapöytään.

Yrittämisen ihanuus on itse työn tekemisessä. Työni on minun intohimoni. Koirat ja lemmikit ovat minun uskonlahkoni ja asiakkaiden kanssa puhutaan ”koiraa”. Tässä työssä yhdistyy kaikki tähän asti oppimani asiat ja taidot. Saan olla joka päivä yhteydessä ulkomaille, puhua rakastamiani kieliä ja tehdä laaja-alaisesti töitä. Meidän yrityksemme suuri etu on myös se, että pienenä yrityksenä päätöksenteko on nopeaa, monesti vain puhelu Tuulalle ja asia on sovittu.

Suomen markkinat olemme jo valloittaneet ja suuntana on nyt entistä keskitetymmin Euroopan markkinat. Suunnitelmana on keskittyä Englannin, Saksan ja Skandinavian markkinoille enemmän seuraavan parin vuoden ajan. Sinnikäs kontaktoiminen LinkedIn kautta avasi meille tänä vuonna kaupan auki USA:n yhteen suurimpaan lemmikkitarvikeketjuun. Tämä on jännittävää aikaa.

Muutamia tuoteinnovaatioita on kehitteillä. Vauhti on kova ja nyt ei voi hidastaa.

Olen luvannut itselleni, että tänä vuonna pidän kahden viikon loman. Olen luvannut myös lapsille, että en sairastu enää ja sen takia yritän vastapainoisesti urheilla ja pitää fyysisestä kunnostani huolta.

Olen asunut 10 v Italiassa ja 6 v Englannissa, ja kun tulin takaisin Suomeen (7 v sitten), yllätyin, kuinka kallis yksi työntekijä on yritykselle. Miksi ihmeessä Suomessa maksetaan ns. lomaltapaluurahoja, kovia äitiys- ym. rahoja ja miksi irtisanominen on tehty niin vaikeaksi. Työntekijän palkkaaminen on pelottavaa. Suomessa pidetään työntekijän etuuksia itsestäänselvyyksinä ja sen kalleutta ei tunnuta ymmärrettävän yrittäjän kannalta. Joka maassa asiat eivät ole näin.

Oma yrittäjä arki olisi helpompaa, jos pystyisin palkkaamaan täysipäiväisen assistentin, mutta tällä hetkellä se ei vielä ole mahdollista.  

Verotus Suomessa on ihan liian korkea. Tuotantokoneiston perustaminen Suomeen ja Suomessa valmistaminen, olisi meidän kaikkien etu. Nyt se on niin kallista, että emme pysty mitenkään kilpailemaan maailmalla niin kalliilla tuotteilla, ainakaan tällä alalla. Todella harmi.

Yrittäjänaisten sekä Yrittäjien jäsenyys on avannut meille ovia, tuonut eteen uusia yhteistyömahdollisuuksia ja verkostoituminen on ollut tuottoisaa.

Hauskin yrittäjäkokemukseni on, kun yksi aamu Skype soi yllättäen. Istahdin tietokoneen ääreen vauhdilla ja unohdin, että minulla ei ollut tukkaa päässä. Nappasin peruukin pöydältä vauhdilla ja iskin päähän. Vastasin Skypeen. Japanin erittäin tärkeä ja suurin asiakas Mr. Miyagi tuijotti minua sieltä suu auki. Peruukki oli väärin päin ja yritin hätäpäissäni pyörittää pitkää niskatukkaa taakse. Löytyi se oikea asento peruukille sitten kuitenkin, mutta Mr. Miyagi oli siihen mennessä niin hämmentynyt, että ei saanut sanaa suusta.  Hän lopetti puhelun hyvin lyhyeen ja hetken päästä sieltä Skypetti hänen naisassistenttinsa. Onneksi hän osasi nauraa tilanteelle.

Naisyrittäjänä olen oppinut ”miehistymään”, ottamaan isompia riskejä, ajattelemaan ja suunnittelemaan suuremmin, luopumaan turhasta vaatimattomuudesta ja tähtäämään tähtiin.

Kuka: Tarja Keen, toimitusjohtaja, omistaja (42,5%)
Yritys: FinNero Oy Ltd, perustettu 2016

Suunnittelee ja valmistaa lemmikkieläintarvikkeita.
Myy suoraan kauppiaille sekä tukkureille ympäri Suomen, Japaniin, Etelä-Koreaan, Ruotsiin, Saksaan, Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin, Espanjaan, Hollantiin sekä USA:aan.


Blogissa: