Yritysten asema on turvattava sotessa

Yritysten huomioiminen ja monituottajamalli hillitsevät sote-alueiden kustannuspaineita, kirjoittaa Sari Essayah.

Julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ei selviä ilman järkevää ja tasapainoista kumppanuutta yksityisten palveluntuottajien ja kolmannen sektorin kanssa. Fiksuilla julkisilla hankinnoilla edistetään kaiken lisäksi oman alueen työllisyyttä ja elinvoimaa.

Nämä tosiasiat yksityisten palveluntuottajien tärkeästä asemasta hyvinvointialueilla tuntuvat unohtuvan nyt, kun sote-uudistusta ollaan panemassa toimeen. Paljon on laskettu sen varaan, että hyvinvointialueen strategiassa linjataan muun muassa yhteistyöstä yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin kanssa.

Uutisointi hyvinvointialueilta kertoo kuitenkin karun todellisuuden: monet isot päätökset tehdään kiireellä jo tänä keväänä ennen kuin mitkään strategiat ovat edes valmiita. Nyt esimerkiksi sote-palveluiden tukitoimintoja, kuten ruoka-, siivous-, taloushallinto- ja tietohallintopalveluja, siirretään kiireen vilkkaa julkisrahoitteisiin inhouse-yhtiöihin ja samalla jätetään yksityinen ja kolmas sektori ulos.

Tämä toimintatapa ei välttämättä tuo edes säästöjä – laadusta puhumattakaan – mutta alueiden elinvoimaa se syö. Monille hyvinvointialueille on muodostumassa julkisomisteisia monopoleja, jotka voivat ilman kustannusrakenteen läpinäkyvyyttä myydä palveluita tietyissä rajoissa myös markkinoille.

Miten sitten voitaisiin varmistaa, etteivät pk-yritykset tippuisi palveluntuottajien joukosta kuin se kuuluisa ”eno veneestä”?

Hyvinvointialueen palveluja järjestettäessä on tuottajaksi valittava ilman ideologisia silmälaseja aina paras, laadukkain ja kustannuksiltaan järkevin toimija. Palvelusetelien kehittäminen ja lisääminen on hyvä tapa paitsi kasvattaa asiakkaiden mahdollisuuksia valita itselleen sopiva palveluntuottaja myös osaltaan turvata palvelujen riittävyys alueella. Tällä on suuri merkitys korona-aikana kasvaneiden hoitojonojen purkamisessa.

Lisäksi on kehitettävä mahdollisuuksia käyttää henkilökohtaista budjetointia, erityisesti vammaispalveluiden tarjoamisessa. Tuleva vammaispalvelulain uudistus voi auttaa tässä, jos pykälät saadaan eduskunnassa järkeviksi. Tällöin vammainen pääsee hankkimaan tarvitsemansa räätälöidyt tukipalvelut avuntarpeen mukaan eikä esimerkiksi kuljetuspalveluita hankita bulkkina, jos niille ei ole tarvetta.

Yritysten huomioiminen ja monituottajamalli hillitsevät parhaiten myös sote-alueen kustannuspaineita. Lähipalvelut, nopea hoitoon ja palveluihin pääsy sekä sujuvat hoitoketjut takaavat myös tyytyväiset asiakkaat.

Kaiken kaikkiaan yritysten toimintaedellytysten turvaamisessa on kyse myös työvoimapulassa kärvistelevän alan vetovoiman lisäämisestä. Oma yrittäjyys voisi houkutella alalle uusia tekijöitä, ja alan naisvaltaisuuden takia siinä sivussa tulisi edistettyä naisyrittäjyyttäkin.

Sari Essayah
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuutettu (KD)
Kansanedustaja, ekonomi
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja


Blogissa: