Kuusamolaista Isokenkäisten Klubia yhdessä sisarensa Sirpa Kämäräisen kanssa pyörittävä Katja Vira on tyypillinen esimerkki sesonkityöllistäjästä.
Isokenkäisten Klubi on majoitus-, ravintola-, sauna- ja ohjelmapalveluita tarjoava perheyritys. Sen juuret ulottuvat vuoteen 1974, jolloin sisarusten isä Aimo Kämäräinen osti Akson maatilan. Matkailutoiminta tilalla alkoi 1990-luvun alussa, ja päätoimiala siitä tuli vuonna 2006, jolloin ohjaksissa oli jo seuraava sukupolvi. Siskokset ovat kehittäneet ja laajentaneet toimintaa määrätietoisesti.
Kuusamossa huippusesonki on talvella, jolloin työntekijöitä on viidestä seitsemään, osa osa-aikaisia.
”Sulan maan aikana meillä on vain ekstraajia”, Vira kertoo.
Työntekijät ovat pääsääntöisesti moniosaajia eli ihmisiä, jotka pystyvät toimimaan sekä keittiössä että salin puolella, kenties siivoamaankin. Sellaisia henkilöitä ei ole helppo löytää. Myös kausiluonteinen työ tekee palkkaamisesta haasteellista.
Pula osaavasta työvoimasta on Viran mukaan ainakin matkailualalla täyttä totta.
”Koronan jälkeen on ollut ihan kamalaa. Esimerkiksi kokkeja ei ole missään. Pelkästään meidän alueella olisi töitä reippaasti päälle kolmellekymmenelle ravintolatyöntekijälle.”
Haastavinta työnantajana toimimisessa on Viran mukaan työntekijöiden sitouttaminen. Etenkin nuoret haluavat kerätä monenlaisia kokemuksia ennen kuin asettuvat aloilleen. Isokenkäisten Klubin kannalta kinkkinen on myös sijainti: keskellä erämaata sijaitsevaan lomakeitaaseen on 45 minuutin ajomatka sekä Rukalta että Kuusamosta. Se on monelle paikalliselle liikaa. Muualta tulevalle henkilökunnalle talo tarjoaa majoituksen.
”Se ei ole mitään luksusta. Pitää olla asenne kohdallaan. Täällä viihtyy sellainen, joka tykkää rauhallisuudesta ja luonnosta.”
Uutta työntekijää palkattaessa kaikkein tärkeintä on Viran mielestä, että kemiat kohtaavat.
”Tutustuminen kannattaa ottaa avoimin mielin ja sopia ensin koeajasta. Parasta on, jos työntekijä tulee viikoksi tai pariksi päiväksi kokeilemaan ennen kuin varsinainen työsuhde edes alkaa. Harjoitteluajan palkka sovitaan erikseen.”
Myös suosittelijoita kannattaa Viran mukaan kysyä ja hakijoiden taustat kartoittaa. Tässä on hyvä hyödyntää myös omia verkostoja.
Vira toivoo, että paikallinen sopiminen etenisi. Se auttaisi kausityöllistäjää.
”Nythän on työntekijän markkinat. He voivat periaatteessa pyytää mitä vain. Me maksamme pääsääntöisesti enemmän kuin TESissä on sovittu, mutta jos vastavalmistunut haluaa 15 euroa tunti, niin se ei mene läpi.”
Toisaalta Isokenkäisten Klubin työntekijöillä palkkaan kuuluu mahdollisuus nauttia yrityksen tarjoamista elämyksistä, kuten luontoaktiviteeteista ja saunomisesta seitsemän tähden savusaunassa.
Haasteista huolimatta Vira kehottaa harkitsemaan vakavasti lisätyövoiman palkkaamista. Joskus pienyrittäjän kannattaa keventää omaa taakkaansa, vaikka siitä kustannuksia tuleekin.
”Oma terveys on kuitenkin tärkein. Ei ole hyvä, jos liiketoiminnan joutuu lopettamaan oman sairastumisen vuoksi. Sitä paitsi riskien ottaminenhan kuuluu yrittäjän elämään.”
”Joskus pienyrittäjän kannattaa keventää omaa taakkaansa, vaikka siitä kustannuksia tuleekin.”
Katja Vira
Isokenkäisten Klubi
Lue koko Yrittäjänainen -lehti tästä
