Teksti Annamari Typpö
Yksityiset elinkeinon- ja ammatinharjoittajat paiskivat lujasti töitä, mutta eivät saa palkita itseään liikunta- ja kulttuuriseteleillä. Tämä epäkohta vaatii korjausta.
Moni toiminimiyrittäjä kokee itsensä välinputoajaksi. Syynä on verottajan linjaus, jonka mukaan yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi olla itsensä työnantaja eikä näin ollen tarjota itselleen henkilökuntaetuja, kuten liikunta- ja kulttuuriseteleitä.
Toiminimiyrittäjien jättäminen liikunta- ja kulttuuriedun ulkopuolelle luo tarpeetonta eriarvoisuutta sekä yrittäjien ja palkansaajien että toiminimiyrittäjien ja osakeyhtiötä pyörittävien yksinyrittäjien välille ja asettaa toiminimiyrittäjät heikompaan asemaan työkyvyn ylläpidon osalta.
Iisalmelainen tilitoimistoyrittäjä Helena Tabell pitää tilannetta epäreiluna.
”Toiminimiyrittäjänä koen olevani toisarvoisessa asemassa. Voin tarjota liikunta- ja kulttuurietuja työntekijöilleni, mutta en voi hyödyntää niitä itse. Vain jos järjestän tykypäivän työntekijöille, pääsen itsekin mukaan. Koen, että työpanostani ei arvosteta samalla lailla, vaikka teen todella paljon töitä”, Tabell toteaa.
Ristiriita heijastuu suoraan yrittäjän työhyvinvointiin ja arjen jaksamiseen. Tabellin ja monen muun toiminimiyrittäjän mielestä verottajan kanta, jonka mukaan liikunta- ja kulttuuripalveluiden yksityis- ja yrityskäytön erottaminen toisistaan on toiminimiyrittäjän kohdalla mahdotonta, on perusteeton ja vanhentunut.
Toiminimiyrittäjän hyvinvointi jää taka-alalle
Suomessa oli vuoden 2024 alussa Patentti- ja rekisterihallituksen tilastojen mukaan lähes 260 000 yksityistä elinkeinonharjoittajaa eli toiminimiyrittäjää. Heistä suurin osa on päätoimisia yrittäjiä, mutta moni myös toimii yrittäjänä palkkatyön ohella.
Kummassakin tapauksessa omasta jaksamisesta huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää – ja ainoa, joka siitä kantaa vastuun, on yrittäjä itse.
Toiminimiyrittäjien hyvinvoinnin tiellä on kuitenkin monenlaisia esteitä, kuten alhainen tulotaso. Valtioneuvoston vuonna 2023 julkaiseman raportin mukaan toiminimiyrittäjien keskimääräinen vuositulo vuosina 2019–2021 oli alle 10 000 euroa. Töitä he kuitenkin paiskivat reippaasti.
Suomen Yrittäjien vuonna 2022 tekemän Yksinyrittäjäkyselyn mukaan nimittäin kokoaikaisesti toimivista yksinyrittäjistä 53 prosenttia työskentelee yli 40 tuntia viikossa ja 22 prosenttia yli 50 tuntia viikossa. Voidaankin päätellä, että terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimiselle on suuri tarve.
Liikunta- ja kulttuuriedun ulottaminen myös toiminimiyrittäjiin olisi merkittävä askel kohti yrittäjien työhyvinvoinnin parantamista. Yksinyrittäjäkyselyssä yli puolet vastaajista kertoi kokeneensa haasteita jaksamisen kanssa. Työterveyshuolto on silti käytössä vain pienellä osalla yksinyrittäjistä, ja noin kolme neljästä vastaajasta kertoi, ettei tiedossa ole henkilöä, joka voisi sijaistaa häntä poissaolojen aikana.
Hyvinvointiin ja työkykyyn liittyvät haasteet ovat siis ongelma myös yritystoiminnan vinkkelistä. Erityisesti juuri yksinyrittäjälle työkyvyn ylläpito on kriittistä, sillä oma toimeentulo on suoraan riippuvainen jaksamisesta ja työkyvystä.
”Toiminimiyrittäjät tekevät pitkää päivää, joten työhyvinvoinnista huolehtiminenkin on erittäin tärkeää”, toteaa myös Helena Tabell.
Hän sanoo pohtivansa usein esimerkiksi asiakkaanaan olevia kampaamoyrittäjiä, joiden työ on fyysisesti kuormittavaa ja joilla olisi kiistämättä tarvetta työkykyä ylläpitäville palveluille.
Kulttuuri- ja liikuntaedun laajentaminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa
Vaikka Helena Tabell ylläpitää aktiivisesti omaa työkykyään ja jaksamistaan harrastamalla laitepilatesta ja uintia ja kesäisin myös pyöräilyä, hän toisi lisää liikuntaa ja kulttuuria elämäänsä, jos saisi siihen tukea.
”Ennen myös hiihdin paljon, mutta tekonivelleikkauksen jälkeen se ei enää ole onnistunut. Nivelvaivaiselle laitepilates on lempeä harrastus”, Tabell sanoo.
Liikunta ja kulttuuri ovat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin keskeisiä tukipilareita. Hyvinvoiva yrittäjä tuottaa yhteiskunnalle monenlaista hyvää, huonosti voiva taas kuluja.
Kansanterveyden näkökulmasta olisi monin tavoin edullista tarjota kulttuuri- ja liikuntaetu mahdollisimman laajaan käyttöön, myös toiminimiyrittäjille. Tämä olisi yksi tapa vähentää ennaltaehkäisevästi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia. Kysymys on siis yhteiskunnallisestikin merkittävästä asiasta.
Tabell nostaa esiin myös toisen näkökulman, joka puhuu liikunta- ja kulttuuriedun laajentamisen puolesta: se toisi lisää bisnestä liikunta-alan yrittäjille ja kulttuurisektorin toimijoille, kun toiminimiyrittäjät alkaisivat käyttää palveluja aiempaa ahkerammin.
”Kuntosalit ja personal trainerit saisivat enemmän asiakkaita. Pienillä paikkakunnilla kulttuuriedun laajentamisella taas olisi merkitystä esimerkiksi pienille yksityisille elokuvateattereille ja konserttijärjestäjille. Kulttuuriseteleitä käytetään täällä aika paljon. Raha kiertäisi yhteiskunnassa. Se olisi kaikkien etu”, Helena Tabell sanoo.
Aiheesta on tehty kansalaisaloite, jonka voi käydä allekirjoittamassa tästä: Liikunta- ja kulttuuriedun laajentaminen koskemaan myös toiminimiyrittäjiä – Kansalaisaloitepalvelu
Yrittäjä Helena Tabellin mielestä liikunta- ja kulttuurietu kuuluu myös toiminimiyrittäjälle.
Kuva Anssi Viljakainen
