Kymmenen vuotta sitten Britanniaan perustettu Arctic Power Berries on juuri selvinnyt pahimmasta kriisistään ja toipuu.
Teksti Anne Karppinen kuva Arctic Power Berries
Britannian ero EU:n sisämarkkinoista ja tulliunionista eli brexit ei paljon Rovaniemeltä kotoisin olevien Eveliina Suoyrjön ja Anna Ojutkankaan mieltä paina. ”Viime syksy oli heittämällä yrittäjyyden raskain kokemus”, sanovat ystävykset yhdestä suusta.
Yrityksen suurin asiakas joutui alkusyksystä velkasaneeraukseen ja jätti kymmenien tuhansien eurojen saatavat maksamatta. Britanniassa osakeyhtiöiden omistajat eivät kanna toiminnastaan itse talousvastuuta. Konkursseilla pelaaminen on mahdollista, ja sitä myös tapahtuu.
”Englanti on tosi vanhanaikainen. Eikä meillä ollut voimia taistella kokemaamme vääryyttä vastaan. Laittomiksi olettamamme toimintamallit osoittautuivat laillisiksi. Eikä palkkaamamme lakimies pitänyt lupauksiaan, otti vaan rahat. Suomalaiset ovat paljon lojaalimpia tekemisissään. Pienissä piireissä ei voi menettää kasvojaan”, Suoyrjö kertaa ja Ojutkangas täydentää: ”Brittien iso markkina on hyvä, sillä apu löytyy toisista yrittäjistä. Yrittäjien ei tarvitse kilpailla keskenään niin, etteikö voisi toista auttaa.”
Suomesta tuodun marjajauheen mainostaminen sosiaalisessa mediassa olisi johtanut umpikujaan, mutta aito avunpyyntö kantoi: ”Kerroimme rehellisesti joka tuuttiin, että nyt on hätä ja tarvitsemme kassavirtaa. Siitähän tuli aivan viraali, postausta jaettiin jokaisessa somekanavassa.” Ojutkangas on yhä vaikuttunut ja otettu somekansan reaktioista. Samalla varsinkin ulkomailla asuvien suomalaisten keskuudessa muodostui uusi asiakasryhmä. Suoyrjö sanoo reaktioiden olleen ”hädän ja kaaoksen keskellä se, mikä auttoi jaksamaan”, kun pankitkin hylkäsivät kaikki lainahakemukset.
”On sitten vaan myyty marjoja. Paljon marjoja. On myyty joka tuuttiin. Suunta on nyt jo oikea, eikä lopulta menty miinukselle ollenkaan. On myyty niin paljon marjoja”, Ojutkangas kuvaa jäljelle jäänyttä perisuomalaista selviytymisstrategiaa.
On käynyt myös selväksi, että somealustojen varaan ei enää voi nojata niin kuin kymmenen vuotta sitten: ”Sovellukset muuttuvat ahneemmiksi, eikä näkyvyyttä enää saa samalla tavalla. Aloittaessamme Instagramin onnistunut postaus oli nettitilausten rysä. Nykyisin tavoittavuus on muutama sata ihmistä.”
Eveliina Suoyrjö seuraa hieman huolestuneena myös nykyistä hintojen nousua: ”Meidän marjajauheet ovat aina olleet premium-tuote, ekstraa ja aika kalliskin. Asiakkaat eivät ehkä ole heitä, joihin Britannian poliittinen tilanne heti ensimmäisenä vaikuttaa. Ei ainakaan vielä näy meillä. Se näkyy, että ihmiset ovat ymmärtäneet terveyden merkityksen.” Johon Anna Ojutkangas lisää: ”Korona oli meille hyvä.”
Oman terveyden, toimintatapojen tunnistamisen ja paremman saatavista huolehtimisen merkityksen korostuminen ovat vahvistaneet lappilaisten luonnonmarjojen maailman-
valloitusta. Yritystoiminta on syntynyt omasta tarpeesta, hetken oivalluksesta ja lapsuudesta jatkuneesta ystävyydestä. Se on jatkumo alakoululaisten omasta pitopalvelusta, tienvarsidiscoista ja monen kirjavista kerhoista. Jos on Suomen Lapista kotoisin, silloin ei maailmalla jää näkymättömäksi. ”Kaikkihan täällä pitää opettaa alusta lähtien. Sekin, etteivät puolukat kasva puissa.”